littlebrother

Rakastan omaa pikkuveljeäni<3

sugared

Rakastan musiikkia, rakastan korviin sulavia sointuja.
Riippuen mielentilasta minkälaista musiikkia tahdon kuulla.
Voisin vain istua hiljaa ja kuulla.
Voisin itkeä ja vajota tyynyjen lämpöön nukkumatta.
Se on monimutkattomuutta ja kaunista.
Musiikki on jokapäiväistä nautintoa.

Elämäni raiteet ovat ruostuneet ja kuluneet.
En ole varma minne ne johtavat.
Jonnekkin pimeään?

Unelmiini on pitkä matka.
Silti tiedän, että ne ovat jossain määrin saavutettavissa.
Jonain päivänä minä pakkaan jokaisen muiston ja tavaran.
Silloin matkaan kohti minun omaa kotiani.
Matkaan minun ja Jesperin yhteiseen kotiin.
Ehkä vielä jonain päivänä vasentakättäni kehystää sormus.
Olen jo pitkään toivonut kihloja.
En tiedä miksi.
Minulle se vain merkitsee hyvinkin paljon.
En toki naimisiin kiirehtisi ikinä, mutta kihlat ovat
pieni lupaus siitä etten jää yksin.
Siitä, että Jesper rakastaa minua ikuisesti.
Olen liian onnellinen rakkaudesta.
Mutta liian surullinen menettämisen pelosta,
epätoivoinen muista mielenhäiriöistä.
Jonain päivänä minä vielä lopetan pelkäämisen,
lopetan syömishäiriön.
Sitten, kun olen siihen valmis.
En minä ole luovuttaja.
Aivan niin, kuin mummuni sanoi " minä selviän, todellinen minä en ole luovuttaja"

If you`re not arounde me, i`m gonna fall.

Mitä mä teen?
Aurinko paistaa ulkona ja on aamu, lähes päivä.
Pitäis pakata, mutta en jaksa.
Päätä särkee kolmatta päivää.
Huomenna kulta tulee lomille ja olen taas hetken onnellinen.
Ikävöin rakasta koko ajan.
Rakkaus syö minua.
Rakkaus hallitsee.

Taidan olla säälittävä ihmisenä.
Epäonnistunut minuna.

muutto on viikonloppuna, enkä vieläkään
tiedä mitä teen.
Helpointa olisi vain mennä mukaan siksi aikaa,
että jesper kotiutuu armeijasta.
Voisin sitten muuttaa sen kanssa. <3

Aurinko valuu tältä kesältä hukkaan, se valuu vain ohitseni, kun istun yksin kotona.
Vasta viime päivinä olen tajunnut sen kuinka yksin olenkaan.
Kyllä minulla on kavereita ja on muutakin, mutta se ei ole sitä mitä tarvitsen
ja tahdon.
Jesperin kanssa vietimme paljon aikaa kahdestaan ja hänen kavereidensa kanssa.
He ovat myös minun kavereitani, mutta eivät he minulle koskaan soita.
En osaisi edes olla paikalla yksin.
En usko osaavani olla koskaan.
Joka ikinen ystävyys suhde on haalistunut.
Kiinni pitäminen on vain liian raskasta.
Tahdon todella olla iloinen.
Tahdon löytää jotakin.

turvallista matkaa helvettiin

Mulla on helvetin tyhjä olo.
Tuntuu vaan niin turhalta kaikki.

Kukaan ei soita, kukaan ei puhu.
Kukaan ei halaa, kukaan ei lohduta,
kukaan ei ymmärrä, kukaan ei ole olemassa,
minä en ole olemassa tai kyllä muut ovat.
Tuntuu hyvin hyvin yksinäiseltä juuri nyt.

Vanhemmat ovat humalassa, ja minä joudun lohduttamaan
pieniä.
Minä huolehdin. Niin äiti ajattelee.
Tiedän illan tullen taas tulevan riitaa ja riitaa.
Äiti huutaa ja syyllistää, huutaa ja haukkuu.
Pudottaa minut maan alle sanoillaan.
Ilman vaikka en mitään tekisikään.
Silloin minä itken yksin, itken ja tahdon kadota kokonaan.

Milloin tämä ahdistuneisuus ja kipu loppuu kokonaan?

Mielentilani on siinä, että peilikin nauraa.
Nauraa ja kertoo kuinka olen lihonut vaikka tiedän etten ole kuin vähän.
Sen ei kuuluisi olla mailman loppu.
Silti tämäkin loputon syömisongelma, ahmiminen ja oksentaminen ja nälkä
kaivaa mieltäni.
Enkä osaa edes irroittaa siitä.

En osaa sanoa miksi en tänään mennyt nukkumaan.
Valvoin koko yön.
Valvoin liikaa ja valvon nyt.
On liikaa ajatella, kun istuu yksin aamun pikku tunneilla.

Tahtoisin vain niin kovasti löytää onnen.
Jos osaisin hymyillä koko ajan enkä vain välillä, olisi helpompaa.
Minusta tuntuu sille, että olen "ei kukaan" ,
olen odottava, olen ulkona mailmasta, olen yksin ja jään yksin.
Jään kun perheenikin jättää minut.
En saa henkeä.

Tänään/eilen oli hyvä päivä.

Mietin juuri, että miksi en ole sellainen kun tahdon.
Miten saan palan entistä itseäni takaisin?
Ehkä pärjään, kun aloitan oman elämän, omassa kodissa.
Ilman lannistavia haukkuja isäpuolelta edes.
Siellä minä olen tervetullut, hän ei ikinä.
myöhemmin lisää.
(kun olen yksin kokonaan kohta)

Mä roikun liikaa mun menneisyydessä.
En millään uskaltaisi irrottautua siitä.
Minä vain odotan, ettei minua hylättäisi.
Toivon etten jäisi tulevaisuuteen yksin.
Tänään kultani astui junaan kohti hämeenlinnaa.
Asepalvelus alkoi ja olen yksinäinen.
Pelkään tuon ajan muuttavan häntä, muuttavan jopa niin
ettei hän enää tunne polttavaa rakkautta minua kohtaan.
Entä jos muutukin itse?
Viime kuussa parasystävänikin sanoi näkemiin.

Nyt äitikin sanoo, koko perhe suoraan sanottuna.
He ovat ostaneet talon oulusta.
Minä en kuulu siihen uuteen elämään jonka he rakentavat sinne.
Minne minä menen?
tahdon valua viemäriin

heinäkuun

Mulla ei ole enään rahaa, mä menen keskiviikkona ahvenanmaalle kullan ja sen
äidin kanssa.
Matkasta ei tarvitse maksaa, mutta en saakkaan ostettua laivalta mitään.
Se on sääli.
Ostin tänään jumbosta kaksi elokuvaa.
-Amerikan beauty
-rakastaa, ei rakasta...
Ostin lauantaina helsingistä
-kullalle silkkiset bokserit jossa paavo pesusieni
-topin itselleni
-rintsikat itselleni
Ja ostin perjantaina myyrmannista:
-mustan ja punaisen hiusvärin
-askartelu valosarjan.


Viikon päästä tähän aikaan minä murehdin tuhottomasti,
murehdin kun kulta on armeijassa.
Pelkään jääväni liian yksin.
Pelkään kutistuvan mailmasta vain enemmän ja enemmän.
Se olisi liian väärin.
En osaa päästää irti omasta mailmastani, en mielikuvista
siitä miltä kuuluu näyttää, kuinka toimia tai ajatella.
Tahtoisin kyllä.
Ilman parasta ystävää on mahdotonta selvitä.
Yksi lanka mailmastani joka piti minua pinnalla on katkennut.
Roikun yhden hopeisen nauhan varassa ja pelkään liikaa senkin katkeavan.
Pelkään koska tiedän ettei mikään ole ikuista.

Joka hetki sanon itselleni onnistuvani, mietin mielessäni.
Mietin kuinka minusta tulee todella täydellinen,
tulee sellainen jota jokainen kykenisi rakastamaan.
Olen niin ristiriitainen itseni kanssa etten tiedä enää kuka olen.
Lenin kirje sai minut ajattelemaan, että nyt minä paranen ja päästä menneestä irti.
Paranen ja tulen paremmaksi jotta saan sen rakkaan tytön takaisin.
Silti ajattelin samalla, että se on turhaa kun hän luovutti jo.
Hän ei minua rakasta tai ole koskaan rakastanutkaan.
Luin vanhoja viestejäni, vielä muutama kuukausi sitten saapuneissa oli Leniltä
"rakastan sua" .
Ei muuta, vain se lause jota kaipasin, lause joka teki minut onnelliseksi.