heräsin murun vierestä ja pussasin.
Koko viikko on ollu vähän sekava ja ollu kauheeta säätöä kaikki.
Jollain tapaa mä oon siitä nauttinu.
Varsinkin siitä, kuinka sekasin oon itteni saanu.
Tietyssä seurassa se on sallittua ja mä olen sille seuralle puhdas ja kiltti tyttö.
Eikä kukaan halua tuhota sitä musta ja yritetään suojella pahalta mailmalta.
Mua itteäni ehkä vähän pelottaa miten syvälle olen vajonnut,
Tuntuu siltä että olen täysin luovuttanut ja antanut itseni valua virran mukana syvyyksiin.
Ajatellen, kohta mä lähden katkolle ja nyt voin antaa vaan mennä.
Tiedän myöhemmin katuvani ja ajattelen jos vielä yhden kerran saadakseni
itseni ihmiseksi, siihen etten tunne henkistä kipua.
Mielummin istun vessan lattialla uskaltamatta nousta.
En voi olla miettimättä onko minulla minkäänlaista tulevaisuutta.
Äiti auta ja anna anteeksi heikkouteni.
"I thought I touched them but I can't feel the pain in your dream
They want to take me but I will hide from them
I use my pretty face to find my way to him"
paha olo syleilee minua.
Pitelee kiinni niin tiukasti etten saa tuskin lainkaan ilmaa ja hengitän myrkkyä
turruttaakseni kivun.
Huutaisin apua, jos ääneni kantaisi.
Huutaisin, jos tietäisin sen auttavan.
En edes tiedä mikä minua on kannatellut näinkin pitkälle elämässä.
Kaiketi lähimmäiset, joille en tahdo aiheuttaa tuskaa lähtemällä unimatkalle ikuisiksi ajoiksi.
Pääsisin irti kahleista ja särkyneistä kyynelistäni.
Tiedän kyllä liian monen ihmisen luovuttaneen minut pois.
Yksi kerrallaan kaikki vain katoavat viereltäni ja se sattuu.
Repii sydäntäni pieniksi palasiksi jotka lopulta palavat tuhkaksi.
Muistot rakkaista lohduttavat,
voin leikkiä ettei mikään ole toisin ja odotan päivää jolloin leikkini muuttuu todeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti