Tänään tapahtui se jota niin alitajunnassani pelkäsin.
Posteljooni kantoi kotiini kutsuja kouluihin...
3 kutsua, eikä edes sinne hiusalalle jonne kovin tahtoisin.
Ainakin voin sanoa, sen olleen joskus haaveeni.
Enää en tiedä, mutta ei minulla ole muutakaan.
Omistan sen mitä olin ennen ja elän entistä minuutta läpi syyssateiden.
En enää tiedä mitä minä pakenen.
Ketä minä suojelen, en ainakaan itseäni pahalta mailmalta.
Se paha mailma nimittäis asuu minussa enkä sitä voi sammuttaa,
kuin valoa joka häikäisee silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti