Ajattelin kai, että toisella paikkakunnalla olisi jotenkin helpompi olla. Samantienhän mä huomasin ettei mikään ole erillaista.
Maisemat muuttuu ja ehkei ilma ole yhtä saastunutta, mutta kun olen sisältä täysin pilaantunut. Ainakin suurin osa lihasta on sisältä päin tummunut. Enkä vaan jaksaisi enää puuteroida pahaa oloa piiloon, sitten ulkoisista osista puhumattakaan.
Jos olisi takuu varmaa että jokin tai joku voisi auttaa, pystyisi pelastamaan niin kertoisin kaiken. Paljastaisin pimeän puoleni koko mailmalle.
Tiedän vain ettei se ole mahdollista.
Eihän ihminenkään voi oppia lentämään.
Siihen pelastumistani voisi verrata...
Kultakaan ei ymmärrä, ei vaikka kuinka takoisin kuumalla raudalla sanoja sekä tunteita häneen. Anteeksi jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti