Nähdessäni kullan siellä alepan edessä portailla tiesin, että en
ikinä voisi lakata rakastamasta.
Halusin vaan heittäytyä sen kaulaan ja pussata koko lopun elämää,
Se sulonen hymy ja tuntui siltä, että se katse voisi tappaa mut ihan vaan onnesta.
Se tuijotus ja vienohymy multa varmasti alunperinkin vei jalat alta.
Vangitsi mut sisäänsä, tietäen ettei ole paluuta.
Kaikki vapaus katosi, kuin savuna ilmaan enkä enää uskaltanut edes ajatella lentämistä.
Turvallisuus,
jokainen solu toisessa ihmisessä,
riippuvuus,
rakkaus,
pelko
viha
,onni ja onnettomuus
Kaikki
kaikki
liian kaikki
ikuisuus ja rajattomuus
heikkoudet sekä vahvuudet.
Ilot ja surut.
olet pahinpainajaiseni, mutta
pelastukseni.
Rakastan sinua kipeästi, niin sairaasti ettei
kipua sammuteta vahvimmillakaan lääkkeillä.
.
Siellä missä on kulta on koti, mentiin me minne ikinä tahansa mailmassa.
Kadun vain jokaisella hengen vedollani sitä, kuinka olen tuhonnut toista.
Kuinka olen turmellut itseni, hänet ja meidät.
En minä niinkään itseni vuoksi halua pelastua, mutta toisen vuoksi vaikka kuolisin jos se mitään
auttaisi.
"Olipas
mielenkiintonen yö.. voin myöntää ettei hetkeen oo pelottanu yhtä
paljon! Minä + Teemu pilkkopimeessä metsän keskellä tiesmissä matkalla
metsäkemuihin olematta varma ollaanko edes oikeessa suunnassa, tais olla
äitiä ikävä kun moottorisaha murhaajat vilis ympäriinsä.. oon aika yllättyny että oon yhtenä kappaleena"
Sato vettä ja nyt jälkikäteen tuntuu siltä että olisin nähnyt vaan unta.
Istuttiin nuotion ääressä, kun tuntematon poika tuijotti mua
, katsoi tarkemmin ja sanoi että onpas sulonen tyttö.
Mua ujostutti ja esittäydyttiin.
Se näytti jotenkin tutulta, niin sekin kun moni on tuntunut näyttävän vuorokauden sisään.
Joka tapauksessa mulla oli kivaa, kivempaan kun aikoihin.
Nautin siitä, kun toisesta näkee sen elämän janon edes hetken ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti