Kääntää nämä ikuisuudelta tuntuneet vuodet elämästäni
kellon viisareiden nurjalle puolelle, heihei huomiseen.
Olisin vasta alku matkalla tähön minuuteen,
elottomaan ja pelokkaaseen ihmisen alkuun jolle unohdettiin
jakaa kortit elämään.
Väsyttää...
Mutten saa sekunniksikaan mieleltäni rauhaa.
Mutta viimeinkin pääsen tiistaina lepäämään...
Hetkeksi, tai toiseksi, piiloon kaikelta, paeten itseäni
ja löytäen lopulta kivuliaimmat hetket syvältä syvältä itsestäni.
Nähden totuuden, tuntien kaiken, tuntien liian paljon joka sekuntti.
Miltä mailma näyttää kirkkain silmin?
minä kun en muista,
enkä usko sen olevan yhtään kauniimpi, kuin ikuinen kärsimykseni..
Pienenä ei sattunut hymyillä!
Tahdon takaisin pumpuliin,
tahdon olla ehjä,
enkä sirpaileina virheideni
verhona.
Play dead - björk
"darling stop confusing me
with your wishful thinking
hopeful enbraces
don't you understand?
i have to go through this
i belong to here where
no-one cares and no-one loves
no light no air to live in
a place called hate
the city of fear
i play dead
it stops the hurting
i play dead
and hurting stops
it's sometimes just like sleeping
curling up inside my private tortures
i nestle into pain
hug suffering
caress every ache
i play dead
it stops the hurting
"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti