Ensimmäisenä aamulla, kun herää särkee uusiin lävistyksiin.
Ensimmäisenä on ajatus pelkästä läskiahdistuksesta.
Juon kahvia ja kahvia ja kahvia.
Ajatukset ei riitä pidemmälle postaukselle tässä mielentilassa.

viikonloppua

Viikonloppuna en ehtinyt postailemaan, en ollut edes kotona.
Perjantaina join ainakin 7 lonkeroa ja 3 siideriä + kaljaa ja salmaria hiukkasen.
Joo liian paljon tiedän.
No aikaiseksi saatiin minulle uusi huulilävistys.
Nyt on alahuulessa 3 korua, ylähuulessa 1 koru, napakoru,kielikoru,nenäkoru,nännikoru ja kulmakoru.
Sattuu sattuu.
Lauantain vietin ystäväni kanssa vuosaaressa ja myöhemmin päätyimme taas keskustaan
ja olimme hyvin humalassa.
Oli hauskaa, oli kivaa.
Kunnes puhuin äidin kanssa puhelimessa, huusin äidille ja äiti huusi minulle.
Myöhemmin äiti soitti ja itki tajuttomasti, en osannut sanoa mitään.
Tiedän, että äiti on vain huolissaan bulimiastani, juomisestani ja ikävöi, koska
vietän kotona liian vähän aikaa.
Yksi syy siihen etten viihdy kotona tällä hetkellä on se etten voi olla ahmimatta ja oksentamatta,
kun olen yksin huoneessani tai yksin kotona.
Oksettaa olla näin heikko.
En uskalla takuulla mennä vaa`alle ainakaan kuukauteen.
Päätin kuitenkin, että huomenna skarppaan lujemmin, kuin koskaan.
Suunnittelin itselleni listan siitä mikä on sallittua syödä.
Mikä on sallittua ettei tarvitse oksentaa.
Liikaa en kuitenkaan syö, en liikaa sillä en kestä mailmaani tämän kokoisena.
Tunnen itseni laajemmaksi, kuin pitkään aikaan.
En kestä peilejä huoneessani, en kestä näyteikkunoita keskustassa,
enkä peilejä kauppojen pukukopeissa.
Tahdon kuihtua tähdeksi.

On pirteä päivä. Aurinkoista.
Tajusin olevani katkera kaikelle.
Vatsa kurnii ja kello on 11.14.
Minä, kun päätin etten syö kotona.
Äiti vain ajattelee, että oksennan ja syön turhaan.
Näytän pystyväni olemaan oksentamatta enkä syö...
Vaikka onkin huono olla.

pikkulauantai

Tällä hetkellä tuntuu helvetilliseltä.
Tuntuu siltä, että hajoan.

Opiskelu paikoista ei ole tietoakaan, enkä jaksa nähdä vaivaa sen eteen.
Vanhemmat ovat täysin tuntemattomia minulle,
Jokainen aiempi ystäväni on tuntematon,
olen itse tuntematon.
Juon ja juon, vaikken tahdo.
Tiedän olevani ongelmien keskellä.
syön lääkkeitä vaikken tarvitse niitä, kun taas jätän lääkärin määräämät lääkkeet syömättä,
Kärsin jatkuvasta väsymyksestä ja mielialan vaihteluista,

Tänään olin päivän kaupungilla ystäväni kanssa.
Tapasimme ja molemmilla kurni vatsa.
Päälle joimme siideriä ja lonkeroa.

En tahtoisi olla tässä mielentilassa, en tahtoisi olla tässä elämäntilassa.
Ehkä tämä kaikki ahdistus ja paha olo on vain vaihe jota elän ja pääsen siitä yli, kun on sen aika.
Minä todella toivon niin.
Tarvitsen vain uuden mahdollisuuden itseltäni, niin myös muilta.

Tahdon vain olla onnellinen.

p.s. Kevättä ei näy, kesää ei näy, olen täynnä unelmia jotka ovat liian kaukana
ja olin tänään humalassa, niin myös eilen. voi...

In my cold and rainy days

Reflections got so clear and
The mirror hurts but it can't lie
The shell I built is broken
The fire's back to melt the ice
My life is like the thunder
How could I live without the sound
Acting a part I blundered
I change my skin
I'm back around!

You live for just another day
You breathe for just another day
Nobody hears you when you pray
Nobody hears you and she's A-way
And your heart is broken
And nobody hears you
You're running out of life
And to die is easy
Cause nobody hears you
But you cannot leave her
She's your little suicide
She's your little suicide
You breathe for just another day
You love for just another day
This fuckin' world cannot erase
The pain you feel and she's Away

-------------------------------------

Aamulla, kun heräsin hymyilin.
Mä ailahdin, mä oksensin.
Mä ahmin ja jäin kiinni.
Äiti sanoi ettei jaksa enää välittää.
Sanoi ettei se auta.
Mä tiedän ettei kukaan mua auta.
Mua ahdistaa, mua surettaa.

Itkin ja itkin ja nyt särkee päätä.
Meikkini valuivat poskilleni ja taas tein viillon ja toisen.
Vuodatin verta ja lakkasin itkemästä.

lust worthy

Sattuu, kun suljen silmäni.
Olenko minä tullut sokeaksi? Olen tullut sokeaksi elämälleni.
Olen totaalisen eksynyt.
Kuka pitää minusta huolen?

Olin eilen kullallani ja olin jälleen hyvin kiukkuisella tuulella.
Rakkaani jopa uskalsi sanoa, sen ettei tiedä miten jaksaa.
Itkin sanoille, itkin tunteilleni.

Hetken olin varma, että hän jättää minut, olin varma,
että olin rikkonut jälleen jotain kaunista.

Kevät ei näytä jälleen merkkejänsä. Sataa lunta jatkuvasti,
on kosteaa ja kylmä.
Missä aurinko ja lämpö?
Kuivunut asfaltti ja alastomat puut joihin niin kovasti yrittää kasvaa uusi elämä,
missä kesätakit ja ballerinatossut?
Entä aurinkolasit ja viltit?
Eväsretket ja värit?
Ei minulle ole kevättä eikä kesää.
Olen jäänyt ikuiseen talveen ongelmieni kanssa.
Pahinta on se, etten jaksa tehdä asioille mitään.
Itken ja murehdin mutten tee mitään.
En jaksa enää yrittää.

day

Olin Keskiviikkona alakuloinen ja illalla + yöllä humalassa,
Olin Torstaina krapulassa ja päivällä ja illalla humalassa,
Olin Perjantaina iloinen ja iltapäivällä,illalla ja yöllä humalassa.
Tänään olen vittuuntunut ja tähän aikaan aamupäivästä selvinpäin.

Kotona menee huonosti.
Vanhemmat ovat epätoivoisia minun suhteeni.
Minä en jaksa välittää.
En jaksa en.
En tahdo välittää, olla vain.

Rakkausrintamalla tuli eilen 5 kuukautta täyteen.
En ymmärrä miten kultani jaksaa minua.
Jaksaa valheitani ja feidauksiani jatkuvasti.
Jaksaa kiukutteluani ja väsymystäni.
Toivon, että jaksaa loppuun asti.
Yksin en pärjäisi tässä elämässä.

Ulkona paistaa aurinko toista päivää.
On lauantai.
Tahdon hymyillä, tahdon nauraa. Tahdon itseni takaisin.

Dope stars inc.-lost

arh

Mä seison lasin sirujen päällä ja mun jalkoihin sattuu.
Aivan sama.
Sattuu niin paljon, että olen turta.
Tahtoisin asettua mahalteen sirpale peitteen päälle.
Lasi viiltäisi kaiken pois, se saisi minut enkeliksi.
Se vuodattaisi minusta pahuuden pois.
En jaksa olla kipeä, en jaksa olla tuomittu ikuisuuteen.

Äiti on humaltuneena, isäpuolikin.
Käskivät minun tulla eilen kotiin ja tulinhan minä.
Koko illan kuuntelin jatkuvaa vähättelyä itsestäni.
Jatkuvia sanoja jotka satuttivat.
Olisi heidän mielestään parempi jos olisin kadonnut aikaa sitten.
Sanovat, että olisi perheemme onnellisempi jos opettelisin olemaan tai lopettaisin kokonaan.
On turhaa heidän mielestään elää näin.
Turhaa yrittää, jos ei osaa kuitenkaan.
Itkin yön ja itkin aamun.
Enää en jaksa vuodattaa kyyneltäkään.
En tuhlaa itseäni heidän takiaan.
"Olen menettänyt sinut jo aikaa sitten ja tiedän, etten voi saada sinua koskaan takaisin, olen luovuttanut" niin äiti sanoi ja itki.
Olin hiljaa ja suljin huoneeni oven. Tahdoin huutaa.
Tuntuu jokainen sana minua vastaan iskulta mieleen joka tappaa.

tunteena ahdistus

Mä päätin tänään, että mä aijon kadottaa itseni.
Ehkä hyvin hitaasti ja tuskallisesti, mutta tahdon kadota kauniisti.
Tahdon vajota hiljaisuuteen ja olla enkeli,
tahdon kerrankin onnistua ja olla ylpeä itsestäni.
On kurjaa, kun joutuu aina myöntämään olevansa surkea häviäjä.

Ja minähän tänään kokeilin miltä tupakan tulipää tuntuu ihoa vasten.
Se poltti, se poltti hyvin ikävästi.
Se tuntui kuitenkin hyvältä, paremmalta, kuin yksikään viilto jälki ranteessani.
Vieläkin silitelen pyöreää palojälkeä ranteessani ja hymyilyttää.

En suinkaan ole tyhmä, olen vain häviäjä.
Nyt olo tila:
ahdistaa, läski ahdistaa, vanhempien humalaisuus ahdistaa,
pelottaa.
Tahdon olla keijukainen.
Ei en ole vielä, olen vain ruokaa rakastava peikkotyttö.
Tyttö joka syö niin kauan, kunnes meinaa tukehtua itseensä,
tyttö joka tukehtumisen jälkeen kumartuu ja päästää kaiken ulos.
Vaikka en usko kaiken tulevan ulos. Olisinhan minä jo olematon.

Jokainen kerta, kun syön ja oksennan tai jätän oksentamatta
on tuskainen tunne sisälläni.
Tahdon olla terve tai hyvin sairas.
En tahdo olla epämääräinen bulimikko.
Häpeän peilikuvaani.

shut up

whatever it takes

Aamupalaksi fetasalaattia ja mustaa kahvia.

Tuli hetken mieli johde tupakalle, että oli tarve stumpata käteen.
En kuitenkaan tehnyt niin.
Viiltelin vielä muutama kuukausi sitten, jätin sen kuitenkin.
Jätin, koska äiti alkoi tarkistamaan ranteet ja jalat.
Äiti uhkaili kertovansa lääkärilleni siitä, että olen itsetuhoinen.
En minä kuitenkaan itsemurhaa ajatellut. En koskaan (vain todella pahoina hetkinä).
Minä korvasin oksentamisen ja syömisen viiltämällä.
Minä purin siihen pahan olon ja kiukun.

Sitten toiseen asiaan.
En tiedä tahdonko parantua.
Se buliminen ja ruokaa rakastava oksentaja tahtoo tulla terveeksi.
Mutta se anorektinen minä tahtoo tulla sairaammaksi.
Viime aikoina olen ollut lähes täysin bulimikko (hävettää myöntää).
Tänään ahmin mövenpikin jäätelöä, 300 g muromyslejä,
jogurttia,leipää,risottoa,suklaata,riisipiirakoita,raejuustoa,mehua.
Olen päättänyt, että kun painan 30 kg olen hyvä. Tiedän ettei se ole minulle tarpeeksi vähän
sillä olen joskus painanut tuota taikaista lukuakin vähemmän ja sekään ei riittänyt.
Mutta tällä kertaa aijon hyväksyä sen.
En aijo nyt kertoa painoani, en tänään koska en ole varma siitä.
Painoni on viime viikkoina heitellyt 32-35 kg välillä.
ahdistavaa.

Jäänkö mä yksin uudestaan jos en lopeta?
Miten tuskallista olikaan sairauteni pahimpana aikana huomata olevansa täysin yksin
kaiken turruttavan tuskan keskellä.
Kuinka onnellinen silti olinkaan, kun sain yksin olla niin pieni, kuin tahdoin.
Silti olin liian yksin.
Seurana vain ikuisuus ja laihuuden tavoittelu.
Kuolema.

p.s.

Päätin kirjoittaa hieman lisää.

Miksi minun on niin helppo turvautua kirkkain silmin valheisiin?
Sanon asioita jotka eivät ole totta, Siis läheisille ihmisilleni.
Äiti, kun kysyy olenko oksentanut sanon joka kerta, että en.
Jos lääkäri kysyy kuinka on mennyt valehtelen.
Tänään piti nähdä vanhaa ystävää, mutta päätin jo valmiiksi jättää
tapaamisen väliin ja menen helsinkiin toisen ystävän kanssa,
menen helsinkiin, koska tahdon humaltua.
Olenko alkoholisti? en.
Juon koska tykkään humalasta.

sunday

Perjantai oli mielenkiintoinen päivä.
Aamusta kiiruhdin verikontrolliin ja sieltä suoraan kullalle.
Illemmalla menimme taas ronille ja tietenkin kaikki olivat humaltuneita.
Join lonkeroa..
Nukahdin taas jossai välissä iltaa, niin kuin aina.
Aamu yöstä kaverini teki minulle nännikorun ja minä tein hänelle.
Aamulla 7 nukkumaan sitten ja heräsimme 2 aikaan päivällä.
Oli hauskaa, eilen ei ollut hauskaa.
Oksetti,nukutti ja huippasi. Krapula.
En tiedä mistä johtui, mutta minulle tuli eilen muutama kohtaus jonka aikana
en meinannut saada henkeä, silmissä sumeni, oksetti ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
Melko pelottavaa.
Ei sen puoleen on minulle ennenkin ollut noita tuntemuksia ja niiden aikana
on saattanut olla jopa tajuton ahdistus muutenkin.

Tänään on Sunnuntai, en tiedä mitä tehdä tänään.
On sellainen olo että ehkä elämä hymyilee, mutta läski ahdistaa tajuttomasti.
On sellainen olo etten pysty astumaan ulos ovesta, koska en tahdo
muiden nähdä läpi heikkouteni.
Postaan myöhemmin lisää, tämän aamukooman jälkeen.

tänään

Tänään herätessä olin onnellinen, tai luulin olevani.
Hymyilytti ja olin hereillä, vaikka unta oli tullut yön aikana alle 5 tuntia.
Ehkä en olekaan nukkuja ihminen?
Tai sitten se vaihtelee, koska toisinaan voisin vain nukkua ympäri vuorokauden ja olen koko ajan
uuvuksissa.
Huonoina päivinä tahdon nukkua ne päivät pois toivoen parempaa.
Uskon, että vanhempani ovat väsyneet tähän.
He ovat väsyneitä minun aikaansaamattomuuteeni, mielialan vaihteluihin,
valheisiin, raivokohtauksiin , sairauteen. ja kaikkeen.
Ennen kaikkea väsyneitä minuun. Tähän tyttöön joka joskus jaksoi yrittää kovemmin.
Päivässäni ei ollut mitään glamouria.
Heräsin poikaystäväni vierestä ja lähdin kohti keskustaa.
Tapasin ystäväni.
Lounaaksi söimme puoliksi mozzarella salaatin ( jaoimme tomaatit ja mozzarellat).
Hauskan pito päättyi lyhyeen, kun pääsyimme taas poliisi asemalle.
Vituttaa.

Aamulla en meinannut saada itseäni ylös sängystä, mutta oli pakko.
Äiti oli sängyn vieressä ja huusi, että on noustava kun on lääkäri.
Aamupalan jätin kiiren varjolla syömättä ja join kahvia.
Paino oli noussut ja ravitsemusterapeutti antoi uuden ateria suunnitelmia.
En aijo noudattaa..
poikaystäväni tulee kohta hakemaan minua, vaikka en jaksaisi lähteä.

aamupala/lounas/välipalani:
2 kuppia mustaa kahvia
1,5 dl 0,3 % raejuustoa
kirsikkatomaatteja
1 dl kaalia
2 rengasta ananasta
2 dl ananas mehua ( -.- )

Päivällinen on suunnilleen sama. Iltapalasta en tiedä.
Ahdistaa se vaaka lukema jota vaaka näytti.
Vielä noin. 2 viikkoa sitte painoin 32 kg, nyt 35..
Huomenna aamusta lähden suoraan poikaystävältä stadiin ja tapaan ystäviä.
Luultavasti Lenin kanssa juomme.
Vaikka siidereissä ja lonkeroissa on runsaasti kaloreita.

Sallitut: (anteeks on pakko kun ahdistaa) :
- 0,3 % rae juusto
-0,2 % maitorahka
-rasvaton maito/piimä/jogurtti/viili
-ananast tai omena
-tomaatti + muut kasvikset
-salaatti ja keitto ruoat
-musta kahvi tai vihreä tee
-light limut ja viccy

sekavaa päivittelyä

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut tässä ajassa, kun en tänne ole kirjoittanut.
En tiedä mistä alottaisin, tai edes mitä tahtoisin kertoa.
Ensinnäkin olen seurustellut n. 4 kuukautta.
Osasto kaveri josta aiemmin olen puhunut on täysin paras ystäväni.
Nykyään juon usein, juon jotta olisi parempi olla.
Saatan jopa tahtoa vielä lisää sekaisin ja syön lääkkeitä sitten.
Se ei ole hyvä, mutta ei kai kovin pahakaan?
En tiedä..
Ahdistaa jatkuvasti.
Oksennan päivittäin, oksennan aina kun syön.
Olen kuvottava.
Veriarvot ovat olleet viime aikoina liian huonot.
En jaksa vain välittää siitä.
Olen jatkuvasti väsynyt, alakuloinen ja vihaan itseäni. Vihaan heikkouttani.
Mutta poikaystäväni rakastaa minua, hän jaksaa pitää minua ylhäällä.
On pian kevät enkä tiedä mitä kesästä tulee.
Se hieman pelottaa minua, koska viime vuonna kesän vietin osastolla, loppu
keväällä tein kuolemaa kotona neljänseinän sisällä.
Mutta huomenna kirjoittelen hieman paremmin ja jatkan taas tätä blogia.