Sattuu, kun suljen silmäni.
Olenko minä tullut sokeaksi? Olen tullut sokeaksi elämälleni.
Olen totaalisen eksynyt.
Kuka pitää minusta huolen?
Olin eilen kullallani ja olin jälleen hyvin kiukkuisella tuulella.
Rakkaani jopa uskalsi sanoa, sen ettei tiedä miten jaksaa.
Itkin sanoille, itkin tunteilleni.
Hetken olin varma, että hän jättää minut, olin varma,
että olin rikkonut jälleen jotain kaunista.
Kevät ei näytä jälleen merkkejänsä. Sataa lunta jatkuvasti,
on kosteaa ja kylmä.
Missä aurinko ja lämpö?
Kuivunut asfaltti ja alastomat puut joihin niin kovasti yrittää kasvaa uusi elämä,
missä kesätakit ja ballerinatossut?
Entä aurinkolasit ja viltit?
Eväsretket ja värit?
Ei minulle ole kevättä eikä kesää.
Olen jäänyt ikuiseen talveen ongelmieni kanssa.
Pahinta on se, etten jaksa tehdä asioille mitään.
Itken ja murehdin mutten tee mitään.
En jaksa enää yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti