Tällä hetkellä tuntuu helvetilliseltä.
Tuntuu siltä, että hajoan.
Opiskelu paikoista ei ole tietoakaan, enkä jaksa nähdä vaivaa sen eteen.
Vanhemmat ovat täysin tuntemattomia minulle,
Jokainen aiempi ystäväni on tuntematon,
olen itse tuntematon.
Juon ja juon, vaikken tahdo.
Tiedän olevani ongelmien keskellä.
syön lääkkeitä vaikken tarvitse niitä, kun taas jätän lääkärin määräämät lääkkeet syömättä,
Kärsin jatkuvasta väsymyksestä ja mielialan vaihteluista,
Tänään olin päivän kaupungilla ystäväni kanssa.
Tapasimme ja molemmilla kurni vatsa.
Päälle joimme siideriä ja lonkeroa.
En tahtoisi olla tässä mielentilassa, en tahtoisi olla tässä elämäntilassa.
Ehkä tämä kaikki ahdistus ja paha olo on vain vaihe jota elän ja pääsen siitä yli, kun on sen aika.
Minä todella toivon niin.
Tarvitsen vain uuden mahdollisuuden itseltäni, niin myös muilta.
Tahdon vain olla onnellinen.
p.s. Kevättä ei näy, kesää ei näy, olen täynnä unelmia jotka ovat liian kaukana
ja olin tänään humalassa, niin myös eilen. voi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti