Mitähän elämässäni on ehtinyt tapahtua näiden päivien kuluessa, kun en ole kirjoittanut.
Ainakin olen viettänyt useamman osan ajasta täällä kotona, omassa kodissa.
Jesper oli viikonlopun kotona ja oli niin ihana herätä sunnuntai aamuna hänen kainalostaan.
Erityisesti se aamu jäi mieleeni, kun heräsin ennen häntä ja aika kului minun katsellessani häntä.
Tunsin suuren onnellisuuden aallon sisälläni.
Mistä minä olen hänet elämääni löytänyt?
Ilman häntä ei olisi Elämässäni sisältöä.
Ei olisi rakkautta, hän on se joka kertoo joka ikinen päivä minulle kuinka
rakastaa ikuisesti.
Olemme seurustelleet 1,5 vuotta ja 13 päivää.
Vaikeuksia on ollut, mutta niistä olemme yhdessä selvinneet.
Tänään on 73 yötä siihen, kun hän on suorittanut armeijansa.
Voi kuinka odotankaan sitä päivää jolloin hän saapuu kotiin eikä enään lähde.
Perjantaina ystävieni piti tulla viettämään meille aikaa, mutta kuinka kävikään eivät tulleet.
Joimme Jesperin kanssa muutamia lonkeroita ja kohtasimme illemmalla Eliakselle Malmille.
Tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin ja puhuin paljon vanhan ystäväni kanssa siitä mitä meille
kävi, kun tiemme erosivat.
Kaikki johtui vain siitä, kun välillemme tuli enemmän kuin ystävyyttä.
Ehkä vain pelkäsimme satuttavamme toisiamme.
Kaipaan Miikka, Kaipaan sitä kuinka me istuimme kesä yönä vierekkäin ja keskustelimme kuunnellen
mm. James Bluntia.
Se oli ikimuistoinen kesä joka jatkui pitkälle syksyyn, kunnes oma elämäni romahti...
Lauantaina kävin Ninan ja kirsikan kanssa kaapelitehtaalla kierrätys tapahtumassa.
Löysin sieltä vaikka mitä kivaa ja päivän päätteeksi menimme cafe picnikiin patongille. Nam,
Tänään nukuin pommiin enkä ehtinyt bodypumppiin, mutta huomenna on kiva pyöräily tunti.
Kävin kävelyllä ja huomasin, kuinka onkaan ilmat lämmenneet.
Mieleeni tuli jälleen mukavia muistoja keväästä ja kesästä.
En pidä siitä, että ajattelen ja muistelen liikaa.
Inhoan sitä, että olen niin tunteellinen että pienikin muisto saattaa saada kyyneleet kohoamaan silmiini.
Vain siksi, etten pääse takaisin siihen aikaan jolloin muistoni tapahtui.
Koska ikävöin liikaa.
Olisi ihana osata elää tässä hetkessä enemmän.
Tahdon vain lakata murehtimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti