Tuskin kukaan, kumpa minä itse olisin vain keiju pieni.
Mailmani on niin epätodellinen etten saa otetta siitä.
Unohdan jokainen päivä kuinka olla, kuinka elää.
Olisimpa satuolento onnellinen, aina täynnä iloa, täynnä rakkautta.
Ehkä olenkin, mutta siipeni ovat rikkoutuneet, kolahtaneet vasten kovaa kalliota.
Elän lasipurkissa vankina.
Näiden seinien sisällä seurana vain sairas mieli.
Ei minua pelasta mikään, keinoja monia kokeiltu on.
Mutta minä tyhmä pieni tyttö en ole ottanut mitään tosissaan.
Olen antanut itseni langeta kauneuden huumaan, joka tappaa minut hiljalleen.
Olen vain sekaisin, olen vain tyhmä.
"Ja mä oon lapsi jonka kehto palaa Mun maailmani vietiin multa salaa Sun sana kaikuu mun huomisessa Kunnes syytön murtuu mielivankilassa Ja sä oot isä se jota pelkään Sun imartelu puukottaa mua selkään Viet multa voimat alistat ja voitat merkitset omaksesi käytät hyväksesi"
Vihaan sinua syömishäiriö joka huudat mielessäni kauheuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti