Tällä hetkellä elämä tuntuu jokseenkin aivan liian lyhyeltä.
Enhän minä ehdi tehdä mitään, ennen kuin olen jo kuolivuoteella vanhainkodissa.
Ehdinkö olemaan onnellinen, ehdinkö saavuttamaan määränpääni?
Entä saamaan lapsia ja lapsenlapsia?
Kukapa tietäisi vastausta.
Tuntuu siltä, että koko ajan olisi oltava liikkeessä ja kiiressä.
Stressaa pelkästään kaiken ajattelu.
Jatkuvasti pitäisi siivota, hoitaa asioita, etsiä töitä, käydä kaupassa, nähdä
ystäviä, yrittää päästä opiskelemaan, saati sitten opiskella ja tehdä työtä kun on niiden aika.
Lääkäri käynneistä puhumattakaan.
Taas eilisen psykiatri aikanikin missasin, kun nukuin pommiin.
Niin lupasin polin tädille tulevani. Kaduttaa...:/
Nyt kun aurinko on jaksanut paistaa ja ilmat ovat alkaneet lämmetä, olen saanut jollain tapaa saanut
elämän tahtoani takaisin.
Tahdon kokea ja tuntea uusia asioita, tahdon nauraa ja olla iloinen.
Pelkästään Dinan koirapuistoon vienti tuntuu hyvältä sillä tiedän hänen nauttivan siitä.
Tuntuu hyvältä tehdä muille hyvä mieli.
Eilen tein Jesperille lasagnea ja siitäkin tulin iloiseksi. Tein kovalla vaivalla hyvää ruokaa.
Huomenna on meidän 2,5 v päivä.
Tahtoisin tehdä hänelle jotain hyvää ruokaa, jos hän tulisi vain edes hetkeksi kanssani kotiin.
Kun illat ovat jo valoisia ja istun parvekkeella, muista kuinka istuin noin kolme vuotta sitten
perjantaina kevät iltana äidin kanssa takapihallamme.
Puhuimme kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä ja olin iloinen hänen seurastaan.
Vaikkakin silti hieman kadehdin muita nuoria jotka viettivät railakasta perjantaita ystävien kesken.
Eihän minulla silloinkaan juurikaan ketään ollut...
Sitten tajusin olevani taas samassa pisteessä, josta tahdon pois.
En kestä uudestaan menettää kaikkia ystäviäni.
Se on aivan liian raskasta.
Nytkin koko ajan tuntuu siltä, että kenelläkään ei ole minulle aikaa.
Kaikilla on uudet kuviot ja kiireet.
Minä vain jään jonnekkin väliin ja unohdetaan olemassa oloni.
Eilen sain taas tietää menettäneeni ihmisen josta olisi voinut tulla hyväkin ystäväni.
Syy oli minun, minä tein väärin. Tein sellasta jota ei koskaan tulisi tehdä.
Olisin itse voinut asian kyseiselle ihmiselle kertoa, mutten saanut mahdollisuutta.
Olisin kasvotusten tahtonut kertoa asiasta ja tietää aikooko toinen ihminen sanoa asiasta, muttei
kukaan minulle kertonut mistään mitään. Paitsi tietenkin kun oli jo liian myöhäistä...
I made my mistakes are destroying everything and they will eventually kill me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti