Olen ainakin tämän yön yksin kotona.
Ilta on ollut hieman hankala, sillä tunteeni ovat olleet sekavat.
Yksin ollessa kaikki tuntuu pelottavammalta. Varsinkin nukkumaan meno tuntuu
ikävältä ajatukselta, kun toinen puoli sängystä on tyhjä ja kylmä.
En voi käpertyä kullan kainaloon.
Inhoan olla riippuvainen ihmisestä, inhoan sitä että tunteeni omistavat minut.
Olisi paljon helpompi olla yksin ja itsenäinen. Silloin ei tarvitsisi pelätä yksin jäämistä.
Tiedän vielä sen päivän tulevan, jolloin emme ole yhdessä.
Olemme yksin.
Tiedän sen päivän musertavan minut kokonaan, puhaltavan taivaan tuuliin.
Mikään ei ole ikuista. On muistettava se.
Surettaa tietää, että elämä on liian lyhyt ollakseen surullinen.
Tahtoisin elää jokaisen päivän, kuin viimeisen...
Silti elän jokaisen päivän hukaten sen unholaan. En saa elämästä otetta vaikka tahtoisin.
Jaksan edelleen innostua uusista asioista ja tahtoisit jatkuvasti oppia uutta.
Tahtoisin koulutuksen tatuointien tekoon sekä lävistysten, tahtoisin myös kynsien teko koulutukseen
ja maskeeraus kurssille. Tuntejen hinnat ovat vain pilvissä eikä minulla ole yhteenkään varaa.
Enkä osaa säästää...
Myös tankotanssi harrastuksena on kiinnostanut minua todella pitkään, niin kuin myös jooga.
Nekin ovat liian kalliita työttömälle...
Miksi rahan pitää ratkaista niin paljon?
Onneksi rakkaus on ilmaista,
Olemme Jesperin kanssa olleet 9 päivän kuluttua 2,5 vuotta.
Aika on vain hurahtanut ohi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti