Kaikki aika lipuu ohitseni yrittäessäni nousta elämään.
Yritykseni heikkenevät, väsymys kasvaa ja kadottaa todellisuuden.
Monta päivää on kulunut,
vuoden ajat juoksevat ja minä juutun paikoilleni aina vain
tiukemmin.
Ehkä sitten myöhemmin minä kirjoitan enemmän, kun ei ole kiire mihinkään.
2 kommenttia:
Veit sanat suustani, ihan kun itse olisin kirjoittanut kyseisen tekstin.
Pakko muuten mainita, että olen nähnyt sinut monesti Korsossa ^^ Itsekin kun asun niillä kulmilla.
okei: ) no enpä tiedä miltä näytät mutta ehkä vielä tavataan!^^
Lähetä kommentti