Don`t leave me

Perjantai merkitsee viikonloppua, se merkitsee kullan tulevan kotiin.
Aamuni alkoi rakkaan äänellä, puhelulla.
Uni ei sitten enään tullut ja heräsin ajoissa, niin kuin nyt tämän viikon aikana.
Jollain tapaa olo on ollut normaalia energisempi, mutta senkin edestä
olen ollut ahdistunut lihomiseni vuoksi.
Keskiviikkona kävin psykiatrilla ja ensimmäistä kertaa kerroin miltä tuntuu.
Kerroin että olen pilannut kaiken valehtelemalla.
Jopa osastolla, kun minua on yritetty auttaa.
Valheet tulivat minusta, vain koska en tahtonut jäädä osastolle.
Tahdoin vain pois ja esitin olevani onnellinen mahdollisuudestani parantua.
Tuo mahdollisuus vain tuntuu nykypäivänä olevan vain liian hyvää ollakseen totta.

Näytin arpeni tuntemattomalle ihmiselle.
Näin hänen katseessaan jotain surullista, mutta en sääliä.

Olen pitkään pelännyt liikaa parhaan ystäväni jättävän minut yksin.
Olemme olleet tavallista vähemmän yhteydessä ja pelkään.
Ehkä siksi, että entinen ystäväni jätti sydämmeeni suuren haavan joka
vuotaakin edelleen.
En tahtoisi edes häntä ajatella, tai sitä miltä tuntui kun jäin yksin.

Kertokaa, kuinka elämästä tulisi helpompi..

Olen jälleen kiintynyt ystävään, liikakin.
En voisi kuvitella eläväni ilman häntä.
Vain hänelle voin kertoa kaunistelematta mitä minulle kuuluu.
En edes kihlatulleni kerro kaikkia niitä asioita joita hänelle kerron.
Kulta ei ymmärtäisi niin, kuin hän.

Sometimes I have bad days and it's hard to be me

En koe päiväni olleen tänäänkään muistamisen arvoinen.
Kuinka monta päivää mahtaa olla viimeisen vuoden aikana jotka tahtoisin muistaa?
Ei kovinkaan montaa...
Rakastan muistelemista, en suinkaan pahojen aikojen.
Tahdon ikuisesti muistaa päivät jolloin olen ollut täynnä rakkautta,iloa,valoa ja elämää.
Tahdon muistaa, kuinka onnellinen olin lapsena.
Tahdon unohtaa, kuinka tuhosin loput lapsuudestani.
Tiedän itse vieneeni ajan pahoille teille.

Tahtoisin niin tietää minne minä päädyn lopulta.
Onko minusta elämään niin, kuin muut?..
Tahdon tietää kuka olen.

Sometimes I get the best of insecurity

i`m fat

Aamupäivä karkasi täysin kontrollista, kaikki meni päinvastoin miten olisi pitänyt.
Päätin aloittaa juuri diietin (tosin olen joka päivä päättänyt).
Mutta tällä kertaa aijon pysyä sillä kunnes olen mielestäni siedettävä.
Paino lukema hiipii joka päivä ylemmäs ja jos en nyt pysäytä sitä olen pian valtava.
Aloitin tänään ruokapäiväkirjan pitämisen, jossa ilmoitan jokaisen aamupainon, jokaisen suupalan ja juomisen.
Liikuntaakin yritän tässä harrastella.

Sallitut ruokaaineet:
-puuro (kaura,ruis ja 4 viljan)
-rasvaton maito/piimä
-rasvaton maustamaton jogurtti
-1 % viili
-ruis näkkäri
-hapankorppu
-kasvikset (ei peruna)
-hedelmät (ei banaani)
-raejuusto
-kevyt feta
-rasvaton maitorahka
-kevyet keitot
-kahvi,tee, light limu,viccy

Ehdottomasti kielletty:
-pasta,riisi,peruna
-herkut
-leipä
-vehnäjauhot
-kanamuna
-juusto
-margariini, öljy
-ketsuppi,majoneesi,salaatin kastike
-pähkinät

Heräsin liian myöhään tänäänkin..
Oli niin paljon asioita joita täytyi hoitaa, mutta en usko pystyväni tänään mihinkään.
En osaa vain piiloutua pahalta ololta.

Teen mitä tahdon, enkä välitä vaikka koko mailmani olisi vaakalaudalla.
En kykene kutsumaan ketään auttamaan.
Tahtoisin juuri nyt vain pudottaa itseni piemeään.
Olla heräämättä tähän kurjuuteen.
En saa henkeä, en tahdo vastata soittoihin, en vastata kenellekkään.
Tahdon vajota yksinäisyyteen.
Kuka kontrolloi minua?

Yö unet jäivät niin vähäisiksi, että en saanut mitään aikaiseksi.
Ennen puoliviittä olisi käytävä pankissa, mutta sitten en sosiaalitoimistoon ehdi enään.
Olisi nyt vain lähdettävä, mutta ei vain huvita.
En yksinkertaisesti jaksa, kun mieli ja kroppa on uuvuksissa.

Olen tässä koko pitkän aamun miettinyt sitä, miksi on pakko olla niin turhamainen?
Petyn joka kerta, kun epäonnistun.
Eikä pelkkää pettymistä vaan epätoivoista rankaisemista.

Kuolen, kun toistan omia kaavojani.
Mutta enhän minä välitä, en aijo koskaan luovuttaa.

Kun ei tahdo nukkua

Pitkästä aikaa koin päivän jolloin järjetön ahdistus ei vallannut mieltäni.
Pelkkä häpeä. Häpesin itseäni, kun katsoin itseäni peilistä.
Kuinka olenkaan muuttunut näin lyhyessä ajassa?
En osaa tunnistaa kehoa omakseni.
Keho on jotain mitä minulla oli joskus ennen, silloin kun päätin
muuttaa vihaamani kropan kauniimmaksi.
Sitä se on ollutkin ja minä sokea en sitä nähnyt.
Nyt näen kuinka lämmin aito läski nauraa minulle.

Tällä hetkellä tuosta lihavuuden tunteesta huolimatta on hieman
onnellisempi olo, kun olen poistunut kotootani muutaman otteeseeni.
En ole istunut yöpuku päällä koko päivää.
Tutustuin hieman muutamaan naapuriini taloyhtiön kokouksessa.
Ostin itselleni uuden sohvan jonka tosin maksan myöhemmin naapurille.
Kuuntelin shakiraa ja muistin kuinka pienenä ystäväni Millan kanssa
kehitimme tansseja tuon kaunis äänisen naisen tahdissa.
Avauduin uudelle tuttavalleni, ja se helpotti kummasti oloa.

Tunnen kuinka veri sykkii suonissani, enkä tahdo nukkua.
Taas tämä tunnen etten tahdo en tahdo, mielummin valvon.
En kerkeisi tuntea tuskaisaa yötä tai sitä etten osaa nukahtaa yöllä herätessäni.
Valminenhan kuluttaa enemmän, kuin nukkuminen?
Tämä diietti ei kaipaa lepoa.
On onnistuttava.
Kumpa lähtisin lenkille.
Pelkään vain olevani huomenna niin uupunut etten mene psykalle,
en hoida toimeentulotuki asioitani ja saati mene ystävälleni kylään.
Lupasin mennä vihdoin Pihlalle, kun olen jo liian monesti perunut.
On voitettava se pelko ulkoilmasta.

Mielessä perhosia, ja hymyilen tänään.
Entä huomenna?

fuking day

Ehkä olen ollut näinä kaikkina onnettomina päivinä, toisin sanoen viimevuosina
mailman laidalla.
Peläten horjahtamista ikuisuuteen.

Miettiminen on turhauttavaa, päivästä toiseen pohtiminen.
Miksi en osaa elää?
Hengittäminen on vaikeaa, nukkuminen on vaikeaa, ja herääminen tuskaisaa.
Hymyily kivuliasta ja rakastaminen tappavaa.
Olen kovin rakastunut, kovin rippuvainen rakkaastani.

Rakkaus on hankaloittanut elämääni suuresti.
En ole osannut päästä irti elämästäni.
Vaikka tämä tuska minua käskee nukahtamaan lopulliseen uneen.

Tahtoisin juhlia kuolemaa, juhlia onnettomuutta.
Turruttaa tuskan alkoholiin ja tanssia.
Unohtaa itseni ja olla humalassa.
Se on liian helppoa kävellä alkonkassalle ja niellä myrkyt sisään.
Tosin jos ei ole rahaa ei alkoholi ole pakokeino ahdistuksesta.

p.s. kirjoitan lisää myöhemmin..