En koe päiväni olleen tänäänkään muistamisen arvoinen.
Kuinka monta päivää mahtaa olla viimeisen vuoden aikana jotka tahtoisin muistaa?
Ei kovinkaan montaa...
Rakastan muistelemista, en suinkaan pahojen aikojen.
Tahdon ikuisesti muistaa päivät jolloin olen ollut täynnä rakkautta,iloa,valoa ja elämää.
Tahdon muistaa, kuinka onnellinen olin lapsena.
Tahdon unohtaa, kuinka tuhosin loput lapsuudestani.
Tiedän itse vieneeni ajan pahoille teille.
Tahtoisin niin tietää minne minä päädyn lopulta.
Onko minusta elämään niin, kuin muut?..
Tahdon tietää kuka olen.
Sometimes I get the best of insecurity
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti