Kylläpäs minä osaankin olla epätasapainoinen ihmisenä, persoonana.
Olen ollut jo monen monta tuntia erittäin väsynyt, mutta vieläkin kello kahdelta
yöllä istun tietokoneella.
Tietenkin koluten kaiken mailman pro-ana blogeja ja foorumeita.
Etsien jotain jota en vielä tietäisi, tai en osaisi.
Olen kyllä huomannut, että vaikka oksennankin joka päivä niin en osaa
enään tyhjentää itseäni täydellisesti. Sillä jos osaisin olisin edelleen laiha, ainakin melkein.
Mutta, kun laihuutta minkä tahdon ei voi saada.
Ei, koska mikään ei riitä.
Toisinaan niin kovin tahdon parantua ja elää.
Toisinaan vain tahdon jäädä kotiin ja tehdä elämästäni entistäkin
helvetillisemmän.. On niin kovin vaikeaa olla sosiaalinen vaikka kaipaankin jatkuvasti
turvaa ja ystävää. Kaipaan elämään takaisin.
Antaisin mitä vain jos saisin juuri nyt suuren halin, joku pitäisi kiinni ja nukkuisi kanssani.
Lupaisi, että kaikki käänty parempaan suuntaan.
Itse kun en osaa muuta, kuin mennä huonompaan suuntaan.
Vain parhaimpien ystävieni ja kullan kanssa saatan olla hetkenkin onnellisempi, mutta kun
ovi heidän perästään sulkeutuu vajoan jälleen tähän tyhmään itsesääliin.
En tahdo sääliä itseäni, tahdon vain tietää kuinka päästä tästä kaikesta pois.
Tuntuu siltä, että olen syönyt tänään järjettömän liikaa...
mustaa kahvia
n.3 dl maustamatonta rasvatonta jogurttia + 1 rkl ruisleseitä
salaattia + fetaa (ilman kastiketta)
250 G JOGURTTI KARKKEJA
tomaattikeittoa + raejuustoa.
olikohan muuta, niin ja tietenkin light limua ja vettä.
En edes tahdo laskea kaloreita. En uskalla, sillä inhoaisin itseäni syvemmin sen jälkeen.
Paras mitä voisin tehdä olisi antaa muiden olla lähempänä,
opetella nukkumaan, syömään niin kuin ihmiset, hyväksyä itseni ja rakastaa.
Se ei vain ole niin helppoa.
Jospa osaisin vain kokonaan luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti