Out of control

Kahvilla käynti viimekesäisen osastokaverin kanssa piristi.
Tein pitkästä aikaan jotain mitä en ollut suunnitellut.
Toivottavasti näemme pian uudestaan.

Muuten vaikka olenkin tavallaan iloinen ja odotan iltaa.
Niin kuitenkaan en pysty olemaan ajattelematta sitä miten kamalalta
juuri nyt minusta tuntuu, tuntuu sille etten kestä itseäni.
Pääni on täynnä turhia ajatuksia.
Inhoan omaa kehoani juuri tänään niin paljon, että voisin
vaikka kuolla jotta olisin laiha...
Miksi annoin itseni valua tähän muotoon?
Itsekuri on täysin hukassa, mutta kyllä minä sen vielä takaisin saan.
Keinolla millä hyvänsä tahdon olla jälleen kaunis.

Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että joka päivä jauhan tästä samasta asiasta.
Tahdon olla laiha ja plaa ja plaa...
Anteeksi siitä.

Yrittäisin puhua positiivisemmin jos olisin jotain muuta.
Muuta en voi sanoa, kuin etten tiedä enään mitä tahdon ylipäätänsä elämältäni.
En voi tietää, kun en tiedä sitäkään kuka minä olen.

Pienikin suu pala kaataa mieleni.