Tänään mielialani on yrittänyt pysyä tasaisen iloisena, mutta silti jokin koko ajan
vetää mieltäni alaspäin.
En pysty olla ajattelematta itseäni arvottomana ihmisenä.
Yritän jatkuvasti hokea itselleni, että rakkaimpani eivät voisi kuvitella
minua pois. Mutta en saa sitä pysymään mielessäni.
Toistelen ajatuksissani koko ajan sitä, kuinka kaikki inhoavat minua
ja tahtovat minusta eroon.
Pelkään että jonain päivänä kukaan ei muista kuka minä olen.
Juuri nyt vielä tuntuu sille että minun ja parhaan ystäväni välit ovat kaikkoamassa.
En kestäisi elää ilman tuota rakasta tyttöäni.
Tahdon pääni täyteen alkoholia, kaiken lisäksi tahtoisin poltella nyt kun sen makuun olen päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti