On jo yö, eikä mua nukuta vaikka pitäis.
Tuli mieleen vaan, että inhotaa kun vannoin lähteväni aupairiksi
kunhan paikka löytyisi (jos en pääse taaskaan kouluun tai mihinkään).
En vain ole pystynyt edes hakemaan paikkaa, kun mietin vain sitä ettei Jesper
eikä kukaan läheiseni minua vuotta voisi odottaa ja kaivata.
Tahtoisin todella lähteä, eikä silloin edes maalla olisi väliä.
Ehkä saisin enemmän muualla itsestäni kiinni ja koko elämästäni...
En minä pysty olemaan onnellinen, kun vain pelkään kaikkea.
Petyn jatkuvasti itseeni ja saavutuksiini. En ole riittävän hyvä missään.
Paitsi tiedän olevani hyvä huolehtimaan pienistä ihmisistä.
Se on ainut asia josta minulla riittää kokemusta.
Olisi vain parempi ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa hakemuksia pitkin poikin menemään,
vaikka Saksaa,Ranskaan,Englantiin,Hollantiin,Maltalle,Italiaan,Espanjaan,Kreikkaan,Turkkiin ja joka paikkaan.
Tai mieluiten jonnekkin mahdollisimman kauas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti