Hulluutta ja mielipuolisuutta, vain silloin kun pää halkeaa.
Ajatusmailmani on vääristynyt ja valheellinen.
Ketä pitää kädessään mailmaani?
Sinä joka uskallat tunnustaa päästä minut lentoon.
Anna lentää halki yön, halki päivän ja tulevaisuuden.
Miksi omia ongelmia on niin helvetin vaikea sisäistää?
Ja vieläkin vaikeampaa korjata virheitä joita on.
Ruumiini on täynnä pigmentti häiriöitä, täynnä salaisia haavoja.
Mieli täynnä turhuuksia ja vääristymiä.
Olisi helpompaa, jos ihminen ei kykenisi tuntemaan.
Ainakaan kipua ja henkistä pahaa oloa.
Jos olemassa olisi vain onni ja rakkaus.
Ei pelkoa eikä painajaisia, ei turhautumista tai ahdistusta.
Tuntuu jälleen siltä etten saa henkeä, tuntuu siltä kuin keuhkoni olisivat kahlitut.
Entä jos jonain päivänä ilmakehäni hajoaa kokonaan?
Ilman happea ei kukaan kykene elämään.
Osaisinko ommella ilmakehän ennalleen?
Tuskin, kun onnettomana minuna en osaa edes sulkea mielestäni pahuuksia
joita itsekkin vihaan, tai rakastan.
En tiedä onko tämä viharakkaus suhde vai jotakin muuta?
Liian kallista menetettäväksi, hukattavaksi.
Vaikka olo olisi parempi tätä mörköä pääni sisällä, mielessäni.
Sairauteni on mielisairaus, jota hallitaan keholla.
syömishäiriö on vain paha käärme, joka pilaa ihmisen viattomuuden ja puhtauden.
Tuhoaa ihmisen pieni pala kerrallaan ja tappaa hitaasti ja kivuliaasti,
tappaa minut ja ihmissuhteeni, tappaa elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti