tyhjää ja ärsytystä

Nyt musta ei tunnu oikeen miltään, ei oo koko päivänä tuntunu.
Pelkkää väsymystä ja tunteiden tasaista turtuneisuutta.
 Kumminki jollakin tasolla mua todella ärsyttää.
Mua ärsyttää, että on viilee ilma, mua ärsyttää et en oo koko kesänä oikeen mitään
järkevää tehny, mua ärsyttää et kämppä on sotkunen, mua ärsyttää ihmiset ja varsinkin yks tietty ihminen,
mua ärsyttää et en uskalla soittaa sille ihmisille ja puhuu asioista, ja mua ärsyttää se et
se on musta aina huolissaan eikä ymmärrä et mäkin oon siitä, ja ärsyttää että on vittuntunu ko on huolissaa
ja mäkö muka sen pakotan musta huolehtii? ehhheeen. No kumminki mua myös ärsyttää ko oon aikaansaamaton ja laiska, ja mä en ikinä onnistu mun yrityksissä, enkä mä päässy ees kouluun.
Mä en keski koskaan missä oisin oikeesti hyvä enkä mä tiedä mitä mun elämältä lopulta
sit haluan.
Haluisin kyl muuttaa takas kotiin, ei musta oo tähän aikuisuuteen vielä.
 Ei mulla ole edes järkevää syytä olla täällä ja erossa perheestä.
Olisko se vaihtoehto, että muuttasin takas kotiin ja sit muutaman kuukauden päästä vaikka Oulun
keskustaan, siellä mulla olis perhe tukena ja lähellä.
 Voisin alottaa opiskelut siellä ja unohtaa mun elämän täällä.
Sulkea kaiken vanhan pois mun elämästä ja leikkiä onnellista.
Toi suunnitelma kuulostaa musta hyvälle vaikka tiedän, että jäisin kaikkea kaipaamaan.
 Kaipaisin tätä paikkaa ja kaipaisin omaa ensimmäistä asuntoa, kaipaisin ystäviä ja sukulaisia.
Toisin sanoen jos mulla ees on enään ystäviä.
En saanut taas viimeyönä nukuttua, ei vaan tullut uni vaikka väsymys oli kamala.
 Yöunet jäivät sitten 2 tunnin mittaisiksi.
Voisin hakata päätä seinään, tai huutaa tyynyyn. Harmi etten omista nyrkkeily säkkiä sillä se vois auttaa
tähän oloon kun ei tunnu miltään ja tuntuu tyhjältä, ja silti samalla raivostuttaa kaikki mahdolliset asiat.