Eilen oli hauska päivä.
Näin Mirkan Helsingissä.
Istuimme kiasmalla ja kaisaniemessä.
Joimme muutamia siidereitä ja oluita.
Söimme "välipalaa" ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
Minua itketti, kun puhuin äidistä ja perheeni ongelmista,
minua itketti kun tytöllä on paha olla,
minua itketti, kun itsellänikin on paha olla.
Silti oli ihanaa, Mirka ymmärtää minua niin täydellisesti.
Mirka on ihana<3
Illemmalla Sadekin tuli kanssamme ja olimme humalassa,
ainakin minä olin ja oli hyvä olla.
Tullessani kotiin ja, kun kulta lähti käymään kaverilla paha olo kuitenkin yllätti minut.
Se hiipi hyvin hitaasti ja tappavasti, minä itkin ja minua ahdisti.
Olin yksin ja minua pelotti.
Ahdistus oli jotain tajuamattoman voimakasta.
Olin tuperä ja otin partahöylän terän, viilsin ja viilsin.
Itkin ja lattia oli veressä, minä olin veressä.
Otin muutamia ahdistuslääkkeitä, muttei ne mitään auttaneet.
Eivät ne koskaan auta minua.
Soitin kullalle ja hän tuli kotiin, tuli koska ei tahtonut minun olevan yksin ollessani surullinen.
Kulta vain huolestui, nähdessään minut, nähdessään veren ja soitti ambulanssin.
Minua hävettää...
Olen aivan liian heikko lopetraakseni tämän kaiken,
olen pelkuri enkä uskalla nukahtaa maan alle.
Minut vietiin sairaalaan, ambulanssin hoitaja sanoi että joudun olemaan yön sairaalassa.
En kuitenkaan sairaalaan jäänyt vaan lähdin omin päin pois.
Kävelimme yhdessä aamuyöllä peijaksensairaalasta, kun junat eivät kulkeneet.
Oli syviä haavoja jotka olisivat tikkausta tarvinneet mutten välittänyt.
2 kommenttia:
Voi kulta sinulla menee huonosti. Voin vain toivottaa sinulle hirveästi jaksamista ja voimia, vaikka tiedän ettei mikää toivottelemalla paremmaksi muutu. Haluan vain että tiedät että täällä on joku joka välittää.
aww kiitos hulda <3
Samoin sulle kulta voimia ja suuria halauksia!!
Lähetä kommentti