Sulaa Sadetta

Ilma oli tänään aivan ihana.
 Joka päivä, kun aurinko jaksaa paistaa olen huomattavasti iloisempi.
Päiväni oli kyllä hieman väsynyt ja aikaansaamaton...
 Johtuen siitä, että eilen lähdin spontaanisti puisto kaljalle mm. Yhden ihanan tytön kanssa
ja sen jälkeen dtm:n naisten iltaan.
 En kyllä ymmärrä miksi sitten menin ja väsähdin hieman liikaakin baariin ja seuraavana
pormestarit kantavat minua ulos mmm.. Ehkä minulla on vain liikaa univelkoja.
 Harmittaa, että ilta päättyi minun osaltani niin lyhyen ja kaiken lisäksi hukkasin kassini jossa oli
paras huivi ja villatakkini.-.-
 No kuitenkin ilta oli ihana, ja oli lämmin.

En ymmärrä miksi aina on niin vaikea astua ulos ovesta ja nähdä ystäviä.
Miksi se tuntuu siltä, että oveni olisi takalukossa eikä minulla olisi avainta?
 Tiedän kuitenkin itsekkin sen, että aina kun lähden ulos pahasta olosta huolimatta niin oloni helpottuu.
Ainakin melkein aina.

Nyt voin jälleen hengittää syvään ja huokaista helpotuksesta.
 Sain sovittua välini minulle erittäin rakkaan ihmisen kanssa.
Hän ei sittenkään vihaa minua siitä mitä tein, miten hänet vain jätin yksin...

Jostain tyhmästä syystä varsinkin näin ilta-yö aikaan alkaa aina ahdistamaan enemmän.
 Varsinkin vartaloni, painoni ja ulkonäköni. Puhumattamaan muista syistä.
Kyllä päiväs aikaankin, mutta voin vannoa että läski ahdistus on valtava aina siihen aikaan kun nukkua
pitäisi.
 Juuri nyt tuntuu siltä, että tekisin mitä tahansa mailmassa kunhan saisin sen pikkuruisen painoni takaisin.
En tahdo tuntea itseäni jatkuvasti paljon suuremmaksi ja iljettävämmäksi kuin muut.
Tiedän sen faktan etten ole lihava, mutta silti mielessäni tuntuu aina vain toiselta.
 Onko ehdokkaita ottamaan tätä peikkoa päästäni vastaan?
Pliis kukaan?
 Ei olisi pitänyt mennä jälleen vaa`alle. plaah.
Mikä siinä on niin kamalaa olla normaali painoinen? Olla terveempi fyysisesti?

p.s. Huomenna on pakkoa siivota, on jaksettava.
 Ainakin tiskattava!