ei nyt oo mun päivä yhtään, ainakaan vielä.

Tää päivä on ainakin oloilla kruunattu...

Aamupäivästä asti kitunut krapulaa ja ties mitä.

Sitten pohtinut, että oliskohan peijas reissu paikallaan.

Ihan vaan siks, että pistänyt rintaa taas aikalailla kaiken muun päälle.

Eilen oli kivaa, mutta tänään se on vaan hyvä muisto eilisestä.

Olisin tietty voinut jättää edes muutaman kaljan juomatta tai ne viina paukut,

mutta turha sitä on miettiä.

Kurkusta ne kumminkin meni alas jo ajat sitten.

Enkä vieläkään ole keksinyt keinoa palata ajassa taaksepäin korjatakseni virhe tekojani.

Aika kone oliskin aika mahtava juttu, ja hyvänä kakkosena tulee teleportti.

Kulomäessä olis ihmisiä, jotka on hereillä..

Ja sitä lientä millä tää olo on tullukkin, kun sillähän tää olo lähtis.

Ainakin huomiseen asti helpottais.
Kun noi kaks on kuorsannu tossa melkeen koko päivän.
Toinen alotti sen heti salkkari maratonin jälkeen.
Itse en unta saa, vaikka se pyyhkis hetkiä pois todellisuudesta.

Ajatukset on lennellyt ties missä, ja tais mua aika helvetin useesti eilen itkettääkkin

vaikka kivaa mulla oli.. Kai.

"sä voit yrittää leikkii onnellist,

mut älä tuu syyttää meitä sun ongelmistas

sä vihaat mua, mä vihaan sua"

mä en olis mitään ilman sua

Poikien kanssa vähän eilen ulkoiltiin kesää odotellessa.
Vaikka lunta tuli tiety heti taivaalta, kun ulos asti päästin.

krapulan kourissa ei oo hyvä olla, mut hymyillähän voi vähän ettei kukaan
kysy onko mulla kaikki hyvin.