Eilinen aika pitkälti meni vahingossa siivoomiseen.
Se onkin aika terapeuttista, kun heiluu rätin kanssa niin että silmissä sumenee.
Lopputulos on kylläkin vaan hetkellinen.
Ei tarvitse, kun yhden tai kahden käydä kylässä ja koko rumba alkaa alusta.
Kun kukaan ei osaa olla mun siisteys kriteerejen mukainen.
Muttei se haittaa, kunhan ei vaan tarttis olla yksin.
Viime vkl oli aika mahtava, mielenkiintoinen ja se maistui makealta.
En ole varmaan eläessäni itkenyt niin montaa kyyneltä, kun sillon.
Teemusta se johtui, se poika saa mut tuntemaan kaiken minkä
olen piilottanut kaiken tämän aikaa.
Se senkin.
Saa minut aina uskomaan, aina se saa luottamaan...
Sama se, kuinka monesti se rikkoo lupauksensa niin silläkään ei ole
merkitystä.
En haluaisi rakastaa sitä, mutten osaa muutakaan.
Yritän kumminkin antaa mahdollisuuden kaikelle.
Uudelle onnelle jopa, vaikken uskokkaan sitä olevan olemassa.
Mitattiin kaverin kanssa meijän hauikset!
Mulla mittanauha näytti 22 senttiä, (sentin vähempi, kun pari viikkoa sitten).
Eikä mulla ole mitään tarvetta tota lukua saada kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti