Kuuntelen samaa biisiä vaan uudelleen ja uudelleen.
Sanat sulautuu muhun ja mun tunteisiin,
ne valuu kyynelinä pitkin kasvojani.
Tää aamu on erillainen, kun aiemmat.
Miljoonia mielipiteitä ajatuksineen,
satuja risuineen sekä ruusuinen.
Jos alottaisin tän päivän,tai tän postauksen sillä
mitä mä oikeasti haluan niin voisin kirjoittaa pelkkää latinaa.
tai siansaksaa, sama se..
Ei kukaan kumminkaan kykene mua ymmärtämään.
Ensinnäkin koko viikko on ollut suoraan sanottuna syvältä.
Yksin oloa, yhdessä oloa, epätoivoa ja yksinäisyyttä vähän lisää.
Ja väkisin olen itseni tunkenut ihmisten seuraan,
sellaisiksi pieniksi hetkiksi kerrallaan.
Tunneista toisiin ahdistuksen pauloissa kiemurointia,
yrityksiä joilla ei ole merkitystä sen enempää, kuin poliittisilla vääryyksillä.
Eikä kukaan tee niille mitään,
kukaan ei tee mitään millekkään.
mutta...
Minä yritän, kuin amatööri huutaen hullulta hulluille huomenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti