sama se mitä muut musta ajattelee, mutta...

"ja vedot on aina vedot".

Vieläkään olo ei oo sen parempi ko eilenkään,

vähän ehkä mut muut jutut piinaa.

Fyysisesti teen ehkä kuolemaa, mut ajatukset on turhankin levottomia.

täällä minä yksin naureskelen omille jutuilleni, omille ajatuksille..

Tulee vähän retardi olo, kun asiaa ajattelee.

Olen kaikin voimin yrittänyt olla miettimättä mitään..

Ettei alkaisi ahdistaa, itkusta puhumattakaan.

Muutama iltaa taaksepäin purskahdin pari kertaa itkuun kun

olin ystävän kanssa ja mua vähän hävetti.

Biize sanoi, että "itke vaan pois kaikki paha olo".

Ja itkin vähän, mutta jos kaiken itkisin pois kuolisin nestehukkaan.

Tätä ei itkuilla paranneta.

Tänään oli tarkoitus mennä h-klinikalle, mut no..

Kai mua vaan pelottaa se mitä sieltä tulee vastaan.

Kumminkin ne vaan yrittää saada takasin katkolle...

Äitikin yrittää, ja äitin kaveriki vähän yrittää tsempata mua siihen.

musta ei nyt vaan oo siihen, kun ei tunnu olevan syytä edes yrittää.

Eikä kukaan odottais mua takas kotiin.

en tahdo palata tyhjyyteen,

niin itse lääkitsen itseni ja täytän tyhjiön sisälläni tehden hidasta kuolemaa.

Itsetuhoisuutta tää on.

Koko elämä on!

"haluan tehdä kaikkea mikä pelottaa"

Ja voisin oksentaa, mutta väkisin kurkusta alas työnnetty kalja menis hukkaan.