14.1.10

älä lennä pois äiti

Juuri nyt kadun enemmän, kuin mitään tekemisiäni.
Miksi minä liian aikaisin astuin aikuisuuteen?
Miksi minä jätin perheeni ja lähdin kauas?
Olen itsekäs.
Olin niin itsekäs, että jätin äitini ouluun vaikka hän olisi
minua tarvinnut.
Olin sokea ja ajattelin omaa onneani, vaikka enhän minä
näinkään ole onnellinen ollut.

Äiti on ollut jo viikon humalassa.
Tiedän äidin juovan jotta paha olo katoaisi.
Tiedän äidin kaipaavan minua vähintään yhtä paljon, kuin minä
häntä.
Anteeksi äiti kaikesta.
Anteeksi huolesta jota olen sinussa vuosia kantanut.
Anteeksi, että olet joutunut henkeni puolesta pelkäämään.
Anteeksi äiti, että jätin sinut kurjuuteen.

Äiti soitti minulle puolituntia sitten puhelun joka kumosi mailmani.
Äiti oli humalassa, mutta sillä ei ollut väliä.
Rakkain ihmiseni kertoi minulle ensimmäisenä ottaneen yliannostuksen
nukahtamis/mieliala lääkkeitään.
Hän oli syönyt monta liuskaa, isäpuolen sanojen mukaan ainakin 50 tablettia.

Juuri nyt minua pelottaa enemmän, kuin koskaan.
Pelkään äidin kuolevan sairaalasta huolimatta.
Minä soitin äidille ambulanssin täältä vantaalta.
Pelkään sitä, kuinka äiti joutuu takuulla osastolle ja siskoni ovat isäpuoleni
kanssa.
Jos äiti oikeasti osastolle päätyy, minä hoidan niin pian kuin mahdollista
raha asiani kuntoon (asumistuet yms.)
Ja lähden kotiin.
Olen siellä, niin kauan kun minua tarvitaan.

En osaa kuvailla sitä miltä tuntuu.

Ei kommentteja: