31.1.10

Juuri nyt ahdistaa, ahdistaa niin että en tahtoisi hengittää.
Mieleni muuttui pienessä hetkessä surkeaksi.
Se on kuin paha joka valtaa minut halutessaan.
Tekee niin mieli vajota pois pimeään ja peiton alle.
Ottaa iltalääkkeet ja niitä liikaa jotta en heräisi vielä aamullakaan.
Haluan nukkua talviunta.
Nukkua unta kunnes olen kunnossa.
Nukkuisin niin kauan jotta olisin täydellinen.

Mieleni olisi puhdas, niin kaunis.
Olisin onnellinen.
Täysin terve, mutta silti luuenkeli.
Minun tahtoni kauneudesta.
Ohuen ihon alta paistavat valkoiset luut, sirot ja pienet.
En olisi yhtään näin suuri ja onneton.
Ruma ja lihava.

Ei kommentteja: