Mä istun tässä vaikka mun kuuluisi nukkua.
Olisi pakko jotta jaksan huomenna herätä toisin, kuin tänään.
On asioita joita on pakko hoitaa, ja huomenna iltapäivällä
muiden asioiden jälkeen on akuuttipsykiatrille aika.
Minua pelottaa, koska en tiedä mitä voin sanoa.
En tahdo kertoa siitä kaikesta paskasta mitä mielessäni pyörii jatkuvasti,
en siitä että tuntuu siltä että aito onni tulee alkoholin kautta.
En voi kertoa, että oksentelen taas mielettömästi.
Sillä jos kertoisin että minua ei ole joutuisin osastolle välittömästi.
En voi ottaa riskiä.
En kestäisi päivääkään enään osastolla.
Pakko syödä ilman pakoreittiä lihomiselle,
vahtimista ja kaltereita.
Ennemmin kuolen kurjuuteeni.
p.s. Kauniita unia ja luisevia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti