Aamulla en herännyt yksin, oli seurana ystävä.
Päivän kuitenkin olen yksin viettänyt eikä tänään ole ahdistanut.
Ehkä hieman.
Pian kuitenkin kulta tulee kotiin.
Eilistä tunnetta en osaa edes sanoin kuvailla.
Kävin sisätautilääkärillä, painoni oli noussut ja ahdistuin.
En ole ikuisuuteen painanut näin paljon enkä kykene elämään juuri nyt itseni kanssa.
Eilen tahdoin vain turruttaa tunteeni alkoholilla ja olla sekaisin.
Olla sekaisin jotta en muistaisi vihata itseäni niin paljoa.
Eilisen jälkeen olen oksentanut kaiken mitä olen syönyt.
Anteeksi minä ja te joille olen luvannut edes yrittää.
Ahdistaa niin kamalasti.
Peilikuvani ovat särkyneitä kuvia.
Olen pelkkää kuvitelmaa.
Toivon, että vielä jonain päivänä opin rakastamaan itseäni.
Toivon joskus vielä olevani onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti