Huomenna kolmas päivä koulua ja hyvä "luokka" kasassa, tuttu ja toinenkin.
Hymyillen ja yrittäen olla ihminen...
Niskasta kiinni ja koitetaan kestää elämää sekoittamatta pakkaa paeten omaa mailmaa.
Päässä puörien hulluja vääryyksiä,
Pyörien tunteita joita ihminen ei kykene samaan ilman saamatta saatanallisia syntejä itseensä.
Kehtaa en edes kullalle sanoa, sitä tahdon ja tarvitsen.
Tarvitsen, jotta voisin hengittää ilman happi vajetta tappavaa.
Mitä minusta on tullut tai tulee olemaan?
Koulun mukaan kokki tai tarjoilija, mutta kun näinä kahtena päivänä olen käynyt jo henkisen pakko taistelun minun mieleni mörköjen kanssa.
Kuinka sitä jaksaa vuosia? Kuinka jaksaa sitä loppu elämänsä?
Ajatukset katoavat ja kuiskaavat hiljaa korvaani:" Lähde pois ja pakene,
lähde ja jatka elämää sekaisin. Jatka niin kuin aiemmin, ilman tulevaisuutta tai siihen mahdollisuutta".
Huutaa minulle ja nauraa peilikuvallenni, vaa`an luvusta puhumattakaan.
Ja niin vihaan sydämmeni sykettä, joka kuljettaa veren läpi suonieni ja saan henkeä jota en edes ehkä tahdo.
Ikävä elämää ilman tarpeita tappavia ja sanoja pään paholaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti