Toka vika viikko ennen koulun alkua sujui aika sukkelasti.
Vauhdikkaasti joskin voisin sanoa, sekä miettimättä loppuun asti yhtäkään toimintoa.
Adrealiini ryöppyjä ja loputonta hulluttelua.
Nauttien ihmisistä ja olosta jossa ei tunne henkistä kipua.
Skipaten sen kivun ja oman pään sisäiset möröt keinoilla joita ei ehkä suositella.
Niitä keinoja kartetaan halveksuen.
Enkä kadu hetkeäkään, tahtoisin vain takaisin niihin päiviin joita koin.
Tänään alkoi viimeinen lomaviikko.
Huojennuin, kun kuulin ystävän aloittavan samassa koulussa opiskelun.
En joudukkaan yksin hatarin askelin kulkea kouluun ensimmäisenä päivänä.
Soley - smashed birds
Kesä tekee loppuaan ja tunnustan pelkääväni syksyä.
Sitä, kun tulee pimeää ja koleaa.
Jokainen syksy on vetänyt minua alas päin kysymättä minulta lupaa.
Kahden viikonpäästä kulta tulee jälleen viereeni ja saan käpetyä hänen viereensä turvaan.
Tämä kaksi viikkoa hänestä erossa karmii jo valmiiksi, vaikka hän on ollut poissa vasta muutaman tunnin.
En tiedä osaanko enää laisinkaan olla ilman häntä.
Hänen vieressään on niin helvetin turvallinen olo.
Vaikka samanaikaisesti en voi olla pelkäämättä jääväni yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti