Tanssi ei laisinkaan tämä maailma kanssani.
En pysty päivääkään olemaan ilman jotain jolla saada mieli muualle.
Ahdistaa olla ja ajatella selkeästi.
Selvästi tuntea, kuinka sielu on tulessa ja siihen sattuu.
Sattuu olla minä ja vihata huomista jo valmiiksi.
Vihata hengittää tuntien jokaisen hiukkasen keuhkoissani.
Ahdistaa, niin etten tahtoisi edes hengittää.
Lopettaisin sen jos pystyisin.
Tuntuu vain niin siltä ettei millään ole enää merkitystä.
Kaikki on vain liian huteraa ja katoavaista.
Turrutetaan tuska jos voidaan.
Nyt en vain kykene.
Kärsin koko yön ja huudaan hullun lailla tuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti