Tänään kävin terveysasemalla ja sain 2 päivää
sairaslomaa.
Uupumus,pään särky, huono olo.
Kenties myös epätoivoa ilmassa.
Etten vaan jälleen menettäisi päivärytmiäni.
On oltava vahvempi, edes tämän pajan kanssa.
En kestäisi junalippua Ouluun takaisin.
Vailla paluu lippua Vantaalle.
Tänään äiti menetti hermonsa, kun kuraattori soitti hänelle.
Sanoi äiti, että ei jaksa kun häntä syytetään minun rahattomuudestani,
kun minä en kykene ostamaan lääkkeitäni,
bussimatkojani tai muutakaan.
Äiti on elätysvelvollinen siihen asti kunnes täytän 18-vuotta.
Reilut 2 kuukautta velvollinen.
Äiti huusi olevansa vihainen kaikkeen.
Käski minun tulla takaisin kotiin.
Ei hän ymmärrä mitä se minulle merkitsisi.
Voin maalata mielessäni kuvan kuinka painajaismaista se olisi.
Ei sillä etten tahtoisi olla perheeni kanssa ja kaikki olisi kyllä helpompaa.
vain oma mieleni järkkyisi liian pahasti.
Taas olisin loputtomassa tyhjyydessä,
aamusta aamuun tekemättä mitään kehittävää,
velloisin omassa mielessäni ja itkisin itseni kuihtuneeksi.
Jonain päivänä takuulla romahtaisin ja tekisin jotain
mitä ei peruuttaisi enään mikään.
Ja kylmät väreet virtasivat lävitseni..
Kumpa äiti ymmärtäisi.
sairaslomaa.
Uupumus,pään särky, huono olo.
Kenties myös epätoivoa ilmassa.
Etten vaan jälleen menettäisi päivärytmiäni.
On oltava vahvempi, edes tämän pajan kanssa.
En kestäisi junalippua Ouluun takaisin.
Vailla paluu lippua Vantaalle.
Tänään äiti menetti hermonsa, kun kuraattori soitti hänelle.
Sanoi äiti, että ei jaksa kun häntä syytetään minun rahattomuudestani,
kun minä en kykene ostamaan lääkkeitäni,
bussimatkojani tai muutakaan.
Äiti on elätysvelvollinen siihen asti kunnes täytän 18-vuotta.
Reilut 2 kuukautta velvollinen.
Äiti huusi olevansa vihainen kaikkeen.
Käski minun tulla takaisin kotiin.
Ei hän ymmärrä mitä se minulle merkitsisi.
Voin maalata mielessäni kuvan kuinka painajaismaista se olisi.
Ei sillä etten tahtoisi olla perheeni kanssa ja kaikki olisi kyllä helpompaa.
vain oma mieleni järkkyisi liian pahasti.
Taas olisin loputtomassa tyhjyydessä,
aamusta aamuun tekemättä mitään kehittävää,
velloisin omassa mielessäni ja itkisin itseni kuihtuneeksi.
Jonain päivänä takuulla romahtaisin ja tekisin jotain
mitä ei peruuttaisi enään mikään.
Ja kylmät väreet virtasivat lävitseni..
Kumpa äiti ymmärtäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti