Ajattelin, että voisinkin kirjoittaa nyt iloisista asioista.
En jaksa ainaisesti valitella tuhansia onnettomia hetkiäni, ja muistuttaa
jatkuvasti itseäni siitä, kuinka kurjalta minusta tuntuu.
Olenhan minä kuitenkin jollain tapaa onnellinen, sen verran että tahdon elää
ja kokea vielä päivät jolloin pimeys on poissa lopullisesti. Mikäli sellaista päivää
tulee koskaan.
Kävimme kullan kanssa eilen kaupassa.
ostos korista löytyi
6 isoa siideriä ja iso pullo fantaa.
Niillä eväillä perjantai ilta ja kotoa löytyi lähes puoli pulloa salmaria.
Olinhan minä humalassa, olinhan minä iloisella tuulella.
Suuni taipui hymyyn, kun kassan täti toivotti minulle hymyillen hyvää viikonloppua.
pidän siitä, kun tuntemattomat ja tutut ovat positiivisia ja pidän siitä, kun minua muistetaan.
Tänään ostin tarjoustalosta leopardi kuvioiset trikoot joissa jalkani kerrankin näyttivät minunkin mielestäni kapeilta. Ja niin minä olin tyytyväinen.
ostin myös vartaloakiinteyttävän kosteusvoiteen ja herbinan peitepuikon alekorista.
Olin iloinen ja olen edelleen.
Juon kahvia ja odotan kultaa siiderikaupasta kotiin.
Toivottavasti pian myös asunnosta kuuluisi jotain.
Osaan niin maalata mieleeni sen kuinka täytän jääkaapin vain terveys ruoilla ja light juomilla.
En osta kaappiini mitään mikä saisi minut turpoamaan, kuin pulla taikinan.
Ei ole varaa lihoa.
Keskiviikkona oli jälleen sisätauti lääkäri ja paino oli 32,5 kg tai jotain sinne päin, mutta kuitenkin.
Lääkärini kiirehtii psykiatrisia hoitojani ja tarkkailee veriarvojani.
Myös ravitsemusterapeutille hän minut pistää jälleen. Joskin turhaan, kun en minä
piittaa siitä mitä kaikkea minun pitäisi syödä jotta painoni nousisi ja olisin terveempi.
Tavoittelen omaa taivastani ja vielä jonain päivänä sen saavutan.
p.s. kaipaan äitiä joka oli kaksi päivää humalassa, mutta minua se ei haittaa.
Ei, koska tiedän äidin olevan silloin onnellisempi, aivan kuin minä itsekin olen humaltuneena.
Alkoholi turruttaa kaiken kivun hetkeksi.
Äitini paras ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti