Mikä on mennyt vikaan? Miksi mailmani on ylösalaisin.
Tuhannet kerrat kahlaan läpi kysymysten joille ei ole vastauksia.
Miksi se ei voinut olla joku muu ihminen jolle olisi käynyt näin?
Aina vain minä.
Olen liian väsynyt ylittämään vaikeimman.
pahinta tässä kaikessa on vain se, että olen yksin syyllinen omaan kurjuuteeni.
Aiheutan muiden kurjuuden.
En osaa suhtautua oikein mihinkään asioihin.
Taas havahduin siihen, etten muista milloin olisin jaksanut nauraa sydämmestäni.
Olen toki iloinen ollut ja naurahdellut.
Mutta, kun vitsaillaan en löydä naurua.
En naura sille mikä on hauskaa tai tuntuu hyvältä.
Inhoan esittää onnellista, inhoan näyttelyä.
Valehtelen jopa itselleni. En myönnä sitä kuinka sairas todella olen tai onneton.
Tahtoisin vain takaisin äidin luokse turvaan.
Siellä missä koti on onni, tai sitten ei.
En ole onnellinen missään enkä koskaan.
Elämäni on täynnä valheita, haihtuvia kuvia ja kadotusta.
Vituttaa lievästi sanottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti