argh.

Tänään oli mukava herätä ilman lähes joka lauantaista krapulaa.

Tuntui kuitenkin oudolta ja eilen kaiversi, kun mietin miten kaverit pitävät hauskaa.

Onko väärin ajatella niin?

Perheen kanssa kävimme saunassa ja vietin äidin kanssa muutenkin mukavan

päivän koti oloissa.

Rakastan äitiä.

On jo iltapäivä ja ahdistus tuntuu jälleen kumpuavan pintaan.

Henkeä ahdistaa, tuntuu siltä kuin tukehtuisin.

Yritän kaikin voimin hillitä pahaa oloa ja raivoamista.

Se on vaikeaa, mutta olen sen perheelleni velkaa.

Kaikki mahdolliset asiat stressaavat ja pyörivät mielessä eikä edes 

minkäänlaisten muistilistojen tekeminen lievitä oloa yhtään.

-Uusi toimeentulotuki pitäisi hakia (mikäli sitä taaskaan saadaan)

-Ikuinen rahattomuus

-Tavaroideni saaminen täältä oulusta

-Ulosotto asiat

-kouluun pääsy

-töiden saanti

-mitä vien tällä kertaa mukanani kotiin Vantaalle

-lääkkeiden loppuminen

-hammaslääkäri

-pediatri

-psykiatri

-Vuokran maksu, onko se kohdallaan?

-Joulun lähestyminen

jne.

En edes viitsi mainita tiettyjä asioita.

Inhoan tukalaa oloa, inhoan stressiä, inhoan ahdistusta, inhoan inhoan inhoan.

Mailmani tuntuu tällä hetkellä liian suppealta.

Pyörin pientä noidankehää, enkä löydä tietä ulos.