Luulen, että unettomuuteni tänä yönä johtuu vain alitajuntaisesta pelosta.
Huomenna lähden kotiin ja pelkkä ikävän ajattelu tuottaa kipua.
En tahdo, en pysty, en voi. On vain pakko.
Olisipa elämässä helpompi valita oikea ja väärä, mikä olisi parhaaksi kaikille?
Asuisipa perheeni edelleen Vantaalla.
Aina pahan olon tullessa, ikävöidessäni, muuten vain ja muiden iloksi poiketa kotona.
Voisin poiketa vaikka joka päivä.
Olisin onnellisempi, luulen ainakin niin.
Isäpuolellani oli tänään syntymäpäivät joten leivoin pullaa.
Miran kanssa ostimme hänelle lahjaksi kukon (oluen).
Ei ollut rahaakaan mihinkään järkevään, mutta ajatushan on tärkein.
Iltapäivällä, kun menin tupakalle huomasin suurien tähdenmuotoisten lumihiutaleiden
leijuvan kohti nurmikkoamme, tulee talvi.
Pian on joulu ja palaan jälleen kotiin.
Syksy hurahti ohitseni huomaamatta.
Aika kulkee siivillä, minä istun lasikuvussa enkä huomaa.
Elän yksinkertaisesti elämääni sokkona, kuka minut herättäisi?
On niin kamalaa, kun on ikävä jo valmiiksi perhettä.
Pikkusiskoni tahtovat minun jäävän, eivät tahdo halata näkemiin.
Voisimmepa viettää jokaisen päivän yhdessä.
Kotona en ole tuntenut oloani läheskään niin yksinäiseksi, en hylätyksi.
Aamut ovat alkaneet Saran tai Pinjan herätyksellä jo varhain aamulla.
Monet laimeat tai liian vahvat kahvit he ovat minulle keittäneet, ja olen vilkuttanut Saralle ovelta hänen
lähtiessään kouluun.
Päivisin olen pienten kanssa ainakin yrittänyt jaksaa pelata ja viettää aikaa.
Lukemattomia haleja ja suukkoja, rakkautta!<3
Tuntuu niin hyvältä, kun tietää olevansa tärkeä, merkityksellinen.
Olenhan minä heidän vanhin siskonsa, heidän esimerkkinsä.
Kumpa he eivät vain liiaksi ottaisivat minusta mallia, minun elämässäni ei ole mitään
kadehdittavaa, ei saavutettavaa.
Pelkkää paskaa suoraa sanottuna.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aamuisin herätessäni toivon parempaa päivää, jonkin muun elämää.
Harmikseni joudun jokaisena aamuna pettymään itseeni.
En ole edelleenkään parempi ihminen.
Vannon, Jos olisi mahdollista paeta henkistä pahaa oloa, itseään ulkomaille.
Minä matkustaisin aina, en istuisi aloilleni koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti