vainoharha seinälle pirua piirtää

On 2-vuotta siitä, kun parisuhteeni alkoi todellisena.

Toisin sanoen, kun tiesimme mitä tahdomme toisiltamme.

Onnea meille <3

Päivä on ollut hieman pitkäveteinen tänään.

En silti valita, koska nautin jokaisesta hetkestä perheeni parissa,

ainakin yritän kovasti.

pelkään jo valmiiksi hetkeä jolloin lähden takaisin kotiin.

Lähden ja kärsin sydäntä raapivasta ikävästä.

Miksei asiat voisivat olla toisin, miksei perheeni voisi asua lähempänä?

Väli matkamme on aivan liian pitkä.

Tällä kertaa läden koiranpennun kanssa, en yksin en yksin en.

Myös siskoni tulee viettämään syyslomaa luokseni.

Se ei silti vain riitä, tahdon perheeni kokonaisuudessa.

No en voi väittää, että isäpuoleni olisi niin tärkeä tuossa joukossa...

Kaiketi moni ihminen tietää mitä tarkoitan.

Varsinkin näin iltaisin on ollut suunnaton huoli tulevasta.

Entä jos sitä ei olekkaan?

Entä jos en koskaan sinne löydäkkään?

Pave Maijanen - ikävä

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Kysyin tänään äidiltä:"  Tuleekohan minusta koskaan tervettä?"

äiti ei vain kuullut kysymystäni tai sitten ei tahtonut kuulla.

Tahtoisin tietää millaista elämäni tänään olisi jos olisin ottanut aikoinaan apuja vastaan,

kun niitä vielä tarjottiin riittämiin.

Olisipa helpompaa olla murehtimatta menneisyyttä ja tulevaa,

olisi helpompaa unohtaa olemisen painavuus.

Kelpaanko koskaan elämään?