28.10.10

Kello lähestyy iltakymmentä ja pian jo se lyö junani lähtöaikaa.
 On aika lähteä jälleen kotiin, aika painautua tyynyä vasten ja itkeä ikävää.
Itken aina vaikka kotona onkin vaikeaa, on vaikeaa kuulua mihinkään.

Ei kommentteja: