Olin yö tupakalla ja tajusin jotain.
Tajusin jotain pientä, mutta minulle suurta.
Koivu joka asuu vastapäätämme on ainutlaatuinen,
Se on niin kaunis näin talvella, kovalla pakkasella. Se on täynä huurteisia oksia,
jotka roikkuvat pitkin puun muotoja. Puussa asuu pieni hevonen.
Hevonen on kaunis, aivan kuin se muistuttaisi minua elämästä jota minulla on jäljellä.
Se puhutteli minua. Antoi voimia elämään, huomatessani sen.
Kaunista. Pieniä elämän iloja, niitähän onkin olemassa.
Ja pian on joulukin<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti