On sunnuntai joka ei eroa millään tavalla muistakaan päivistä, ei viikoista, ei ikuisuudesta.
Herään myöhään, huomaan etten tahtoisi olla hereillä.
Huomaan olevani erillään ajasta.
Istun, istun, kuuntelen musiikkia ja hyräilen sen tahdissa. Laulan ja tahtoisin hukkua melodian mukaan.
tahtoisin lentää sen vierellä, olla tasaisessa tahdissa elämäni kanssa.
Tunnen olevani yksin vaikka ihmiset yrittävät näyttää minulle välityksestään.
He yrittävät auttaa ja pitää kiinni. Tahtoisin kuulla kaiken, tahtoisin tuntea läheisyyden.
En vain osaa, en pysty, jokin on kaiken sen välissä seinänänä minulle.
Tunnen olevani vain varjo, olen kiinni varjossani joka matelee maata pitkin.
Ja olen eksynyt, olen vain tuulessa roikkuva hiukkanen.
Olen tässä tänäänkin odotellut ystäväni soittoa, mutta mitään ei olekkaan vielä kuulunut.
Ehkä sitten emme näe, olettaisin. Itse on vaikea ottaa yhteyttä ilman puheaikaa.
Mailma kostaa minulle, kostaa minulle kaikista virheistä joita olen tehnyt.
Kumpa vain saisin kaiken tekemättömäksi.
Voisimpa sanoa etten pelkää.
Voisiko joku kertoa kuinka nousta ylös? Kuinka olla oikeasti olemassa.
Jouluun on enään 5 yötä, eikä siltä tunnu ollenkaan.
En tahdo joulun tulevan ollenkaan, pelkään sitä niin kauheasti.
Entä jos en tänä vuonna tunne sitä lämpöä? En tahdo koskaan kadottaa sitä mitä joulu on minulle ollut.
Pelkään kuulevani sanoja, pelkään jonkun sanovan minun pilanneen sen päivän, pilanneen hyvän mielen.
Tuntuu siltä, että olisi parempi jäädä kotiin peiton alle aatoksi.
Olisi parempi vain kadota huomaamatta kokonaan mailmasta.
En enään voisi tuottaa pettymystä muille, en pelkoa ja pahaa oloa.
En tahdo tartuttaa tätä helvetillistä tuskaa muihin, en tahdo en.
Ja kyyneleet valuvat pitkin kasvojani, helpottaisipa se oloani.
Pystyisimpä selittämään kaiken oikein. Sen miltä tuntuu, sen miksi olen tässä ja nyt, sen miksi tunnen näin,
sen miksi en ole päässyt eteenpäin vain ja ainoastaan taaksepäin, miksen uskalla hengittää ja ennen kaikkea sen miksi olen niin syvälle eksynyt. En vain löydä sanoja enkä syitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti