En ole kirjoittanut aikoihin.. Syy on monimutkainen enkä sitä nyt jaksa selittää, varsinkaan kun en osaa.
Jouluaatto oli no, toisenlainen kuin toivoin.
Olin täällä kotona (en perheeni luona).
Joulu ei tuntunut joululta. Ei ollu sitä intoa, ei onnea, ei lämpöä.
Ei ollut mukavaa kuunnella joululauluja enkä katsonut yhtään jouluaamun piirrettyä.
Joulun merkitys tavallaan katosi.
Äitiini sain yhteyden vasta aattoaamuna, jolloin oli jo liian myöhäistä lähteä kotiin viettämään joulua.
Itkin, kun äiti vastasi. Kysyin ja kysyin syytä miksei minulle aikoihin vastattu vaikka oli jo sovittu ja suunniteltu minun olevan perheeni parissa joulun.
Äiti sanoi, ettei tiedä... Se ei vaan riitä vastaukseksi.
Hieman myöhemmin sanoi kertovansa sitten joskus...
En edes tiedä tahdonko kuulla totuutta miksen kelvannutkaan.
Olo oli aivan kamala... Joulu on sentään minulle aina ollut aivan liian tärkeä.
Tärkeä perheeni parissa, ei muualla.
No Jesperin kanssa sitten vietimme joulun täällä meidän "vauvamme" kanssa.
Olimme vain...
tein ruokaa ja söimme kynttilän valossa.
Siivosin keittiön ja avasimme lahjat ja Dina sai myös oman lahjan!
Dinan ensimmäinen joulu.
Lähden 1.1.2011 Ouluun.
Vietän siellä oikean syntymäpäiväni ja seuraavana viikonloppuna on sitten juhlat kavereiden kanssa.
Harmittaa kovasti, että lähtö vain viivästyy ja viivästyy.
On niin kamala ikävä.
Ikävöin myös vaihteeksi elämää.
Pelkään menettäväni kaiken, jokaisen ihmisen ympäriltäni.
Tuntuu niin pahalta, että jouduin jälleen pettymään.
Keneenkään ei voi luottaa.
ystävä joka oli minulle tärkeä, liiankin tärkeä vain jätti minut.
Menneisyys toistaa itseään.
Luulin häntä ainutlaatuiseksi, luulin että hän minusta todella välittäisi...
Uskoin jokaiseen sanan ja luotin.
Tiedän tämän olevan syytäni, oma on syyni kun olen liian usein henkisesti poissa mailmasta.
Olen väsynyt, ahdistunut, uupunut, peloissani... Olen turta.
Liian usein olen perunut tapaamisen tai jättänyt perumatta.
Luulin hänen vain ymmärtävän.
Ikävöin häntä liian paljon. Jokaista hetkeä yhdessä.
Voisimpa palata ajassa taakse päin ja yrittää kovemmin.
Onko syytä edes enään yrittää, kun elämässä kaukosäädintä jolla mennä taakse päin.
Anteeksi etten ole tarpeeksi hyvä elämässä, en ihmisille enkä itselleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti