Oli se mukavaa vaihtelua.
Lähdin lapsen vahdiksi seuranani tyttö, jonka kanssa voisi höpötellä joka yö
aamun pikkutunneille.
Tunnin yö unet, ja heti herättyä piilosta.
Kaksi pientä poikaa ja heidän yli energisyytensä.
Päätin etten vielä moneen vuoteen tahdo lapsia.
Lapset ovat kylläkin hassuja, niin täynnä elämää.
He elävät kuplassa, jossa eivät tiedä vielä pahasta mailmasta.
Sittemmin kullan kanssa elokuviin.
Nostalgiaa, kun viimeksi tapailu aikanamme kävimme pimeässä elokuva teatterissa.
Tällä kertaa hieman lähekkäimmin, "rakastan sinua kulta".
Juoppohullun päiväkirja oli mainio elokuva.
Yhtenä syynä varmasti se etten ole lukenut kaikkia kirjoja.
Niin en sitten osannut odottaa liikoja.
Käsikädessä pitkin helsinkiä, matka kotiin ja minun kiukkunu.
Väsymyshän sitä tuo.
Sitten myöhään illalla tunsin pilanneeni päivän.
Sunnuntaimme piti olla kiva, täynnä rakkautta.
Oppisimpa käyttäytymään, edes joskus.
Ja nyt voidaan jo haudata vuosi 2012, vaikka se pitikin tehdä jo aiemmin.
Jäljellä siitä on kuvat ja muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti