Synttäri sitten kotona hieman olo tilassa kummassa,
sellaisessa etten tiedä miten olla, jotta on hyvä.
Mielentilassa, jossa en tiennyt mitä ajatella.
Miten olla, kun koko keho tuntuu olevan liekeissä?
Miten olla, kun henki ei kulje ja pulssi hakkaa tuhatta ja sataa.
Ajatuksilla ei ole nimeä, ne vain takkuuntuvat enemmän ja enemmän.
Ihan vain sillä aikaa, kun hetkeen en ajattele enkä tunne.
Minuuteni on pahasti vaakalaudalla.
Sinuutesi on omasi.
Äiti laittoi viestin ja onnitteli.
Vastasin ja odotin koko pävän jotakin takaisin, odotin
puhelimeni soivan.
Ei mitään, hiljaisuutta ja tyhjää, näiden seinien kaikuvia huutoja.
Hulluuden hallusinaatioita.
Kyllä se sitten illalla soi, mutta se ei ollutkaan se äiti.
Kaveri kaipasi seuraa, ja toivotin tervetuloa.
Huolimatta siitä, että oma pääni lahosi.
"Voi kynttilät sammuttaa on lämmin
mä suljen silmät ja nukun sikeämmin
ja mä hymyilen unissani pois puhallan talven
ja ku herään en voi uskoo et oon valvel"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti