Nukuin mä yli 15 tuntia, silti kuitenkin väsyttää.
Tuntuu sille, että mun keho ei vastaan ota minkäänlaista innostusta tai jaksamista.
Silti kuitenkin olen helvetin levoton, ja ehkä sekoan siihen.
Rintakehää puristaa ja tekisi mieli täristä.
Hengitys on jälleen kovin raskas, ja syke nousee kattoon yrittäessä tehdä jotain.
Torstai, ja tämä turhautuneisuus.
Pitihän mun mennä kaverille, mutten taida kyetä.
En kestä olla kotona, nämä seinät eivät jätä rauhaan huutaen ikävyyksiä.
Kuitenkaan en kestäisi edes ulkoilmaa, enkä varsinkaan sosiaalisuutta pakon edestä.
Mitä tehdä, kun missään ei ole hyvä olla.
Onko minulla ollutkaan paikkaa jonne kuulun?
Ei en ainakaan muista sitten millään.
Ehkä se paikka löytyy mailman toiselta puolelta, jos sitten ollenkaan
koko planeetalta.
Jos nyt joisin kahvia, liikaa kahvia jotta on jotakin tekemistä.
Piirtämisestä sentään olen jälleen innostunut.
Liian kauan, kun tuo motivaatio oli olematon.
Ainut ongelma on se etten osaa koskaan olla tyytyväinen loppu tuloksiin.
2 kommenttia:
Mäkin oon innostunu piirtämisestä! Taitaa olla mullakin sama vika - en oo koskaan tyytyväinen lopputulokseen. Mut eiks ni, että vaan piirtämällä oppii :)
Voimahali<33
Okei, no hei se on hyvä ja luova harrastus!
Ainahan sitä koittaa muistaa, että jokainen osaa piirtää omalla tavallaan.
Kai me sitten ei vaan osata olla tavoittelematta sitä, "täydellistä"
ja sekin käsite tuntuu ihan liian monimutkaselta.
Pakko kysyä, että onks sulla muita ns. harrastuksia tai no mielenkiinnon kohteita? ^^
-Samoin hali ja paljon voimaa!-
<3
Lähetä kommentti