Levottomuus valtasi jokaisen ajatukseni tänään tajuten etten tehnyt mitään mitä piti.
Niin, kun piti olla olemassa.
Sille sitten heihei, kun en edes muistanut noita koulu juttuja.
Anteeksi taas...
En muistanut eilen enkä tänään äidille soittaa edes.
Kaikki tulee mieleeni vasta liian myöhään ja miettien mikä minua vaivaa?.
Pääni on kai liian tyhjä.
Tuntien syyllisyyttä koko olemassa olostani.
Mitä mitä täällä?
Mitä sinä siellä?
Minä en ainakaan mitään... pelkkiä harmaita harha kuvia huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti