Closing your eyes to disappear,
You pray your dreams will leave you here;
But still you wake and know the truth,
No one is there...
En olisi uskonut tuntevan näin.
Tuntui siltä, että sydämmeni pysähtyi sinä hetkenä.
Ahdistaa, ahdistaa. Niin paljon pelottaa etten uskalla painaa päätäni
tyynylle. En, koska pelkään painajaisia, pelkään ajatuksiani.
Olen pitkään sisimmässäni pelännyt sitä niin, että jään yksin.
Tänään ystävä kertoi mitä minun kulni oli eilen sanonut.
Kavereillemme oli kertonut, kuinka minut jättää.
Kulta on hakenut jo aikoja sitten koulua tampereelta.
Minulle ei ole voinut mitään sanoa.
Ei minua välimatka pelottaisi, olenhan jo siihen melkoisesti tottunut tuon vuoden
mittaisen armeijan aikana, mutta se ettei ollut vain koulusta kyse.
Kyse oli siitä, ettei hän tahdo jatkaa tätä enää.
Tahdon kuulla tuon kaiken itse häneltä, mutta pelkään niin kuulevani sen oikeasti.
Tiedän mikä tulevan on, tiedän miten minä luisun elämästäni kokonaan.
Tahdon vain itkeä, tahdon vajota tähän loputtomaan surkeuteen.
Olen kaiken aikaa uskotellut itselleni, että tämä on ikuista.
Jesperin piti rakastaa minua ja pitää minut hengissä huomiseen ja yihuomiseen.
Tiedän etten pärjää ilman häntä. En päivääkään.
Tämä rakkaus on kaikki mitä minulla on.
Kaikki mitä minulla on koskaan ollut.
En osaa kuvailla tunteitani tällä hetkellä.
Tuntuu niin pahalta.
En ole koskaan tuntenut näin.
Pelon,vihan,surun,epätoivon,rakkauden,ahdistuksen ja tuhansien muiden tunteiden sekamelskaa.
En osaa kuvailla, en osaa kertoa, en kuvailla.
Mitä minä olen tehnyt, kun kaikki minulta viedään?.
No joka tapauksessa ennen, kuin ehdin tuhansina lauseina jankuttaa tätä asiaa.
Jesper oli ollut kännissä ja silloin sanonut siitä.
Myönnän, että hän on ollut etäinen jo jonkin aikaan, myös erillainen.
Mutta en ole vain antanut sen asian painautua mieleeni, en kun olen kyennyt
valehtelemaan itselleni edes pieniä onnellisuuden kipinöitä.
Rakkaus on polttavaa kipua, mutta silti niin ihanaa ja huumaavaa.
vaikka ne asiat olisivat olleet vain kännisen puheita, niin en minä voi niiden antaa olla.
Asia painaa mielessäni jo nyt.
Niin paljon, että tuntuu siltä kuin saattaisin tukehtua minä hetkenä hyvänsä.
Jokainen hetki tulisi olemaan minulle vain helvetillistä piinaa ja pohdiskelua, että
milloin kännipuheet olisivat todellisia puheita.
Tahdon niin Syliin, tahdon lämpöiseen halaukseen.
Voisitko kertoa kuiskaillen korvaani, kuinka rakastat minua ikuisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti